lauantai 28. joulukuuta 2013

Hämärän helpottajat

Ilma on ollut harvinaisen epä-jouluinen, mutta onneksi hyvää tunnelmaa voi luoda muillakin tavoilla. Kuten kauniilla kuusella, glögillä ja muilla jouluherkuilla. Tai jouluvaloilla, joita on viritetty ihanasti joka käpyyn ja oksaan. Oman asuntoni Tallinnassa koristelin valoilla jopa sisätiloissa. Nukahtaminenkin on helppoa, kun näen tähtiä aina sängyssä ollessani, heh heh...

Tallinnassa osataankaan muutenkin mielestäni jouluisen ilmapiirin luonti ja jouluvalojen ripustaminen hieman paremmin. Syynä on luultavasti vanhakaupunki, jossa jouluiseen tunnelmaan ei lunta tarvita. Keskustan luistelukentällä pyörähtelykään tai kompurointi (kukin taitojensa mukaan) ei tunnelmaa erityisemmin pilaa, vaikka lainaluistin vähän puristaisikin. 


Minunkin piti olla tänään taas Tallinnassa, mutta universumilla oli varalleni muita suunnitelmia. Viron kuuluisamman bändin  Ewert and the Two Dragonsin keikka jäi ikävä kyllä väliin, mutta onneksi pääsen sentään päättämään vuoteni Tallinnassa. Olen kuullut hyvää uudenvuoden vietosta Tallinnassa, joten odotan sitä innolla. Sitä paitsi porukka joka luoksemme uutenavuotena kerääntyy (muun muassa  kuvan hurmaavat naiset) on jo hyvän illan tae. Vuosi 2014 alkaa siis kivassa kaupungissa ja mahtavassa seurassa. Varsin hyvä alku vuodelle väittäisin minä. 

tiistai 24. joulukuuta 2013

Rauhallista ja rentoa joulua!

Joulua vietän perinteiseen tyyliin perheen luona Suomessa pipareita paistaen, äidin kokkauksilla nautiskellen, koirien kanssa leikkien ja tietenkin koko perheen kanssa viihtyen. Näiksi pariksi päiväksi on hyvä unohtaa hetkeksi uhkaavasti lähestyvät esseiden palautukset ja vain ottaa rennosti.

 photo hurtat_zps29644957.jpg

Teillekkin siis hyvää ja rentouttavaa joulua!

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Joulumuori valtasi keittiön

Tämä syksy on ollut leivonta-syksy. Oma uuni on innostanut vääntämään herkkuja niin uunissa kuin myös uunitta tasaiseen tahtiin. Leivonta on helppo ja tehokas tapa antaa aivojen hetken levähtää stressin keskellä. 

Joulutunnelmoinnit ovat vaikuttaneet myös leivonta repertuaariin, vaikka perinteiset tortut ja piparit ovat jääneet uupumaan. Glögihuuruissa päätin sen sijaan kokeilla miltä glögijuustokakku maistuu. Ohje löytyy täältä, vaikka itse käytin Blossan sijasta ihan tavallista alkoholitonta glögiä. Blossalla mausta tulisi varmaan vahvempi, joten taidan ensi kerralla metsästää sitä käsiini. 

Nätti kakusta ainakin tuli ja kyllä se kavereille näytti maistuvan. Piparimurupohjan ja tietenkin glögikiilteen ansiosta kakku on ihanan jouluinen, mutta silti mielestäni raikas moniin jouluherkkuihin verrattuna. Joulupukilta pitäisi ehkä toivoa sitä kauan kaivattua irtopohjavuokaa, jotta kakkuja ei tarvitsisi tarjota uunivuosta.  
























Tryffeleitä innostuin vääntämään eräs ilta, kun halusin kokeiden jälkeen pienen tauon pänttäämiseen. Jouluista musiikkia soimaan ja suklaata sulamaan, niin jo opiskelustressi kaikkoaa. Ja kun tryffelit käärii lahjapaperiin ja antaa ystäville, ei niitä tule edes syötyä itsekseen. Ensi jouluna voisi harjoituksen vuoksi tehdä vähän useamman erän, jos vaikka tryffeleistä tulisi vähän edustavampia möllyköitä. Toisaalta kukaan ei erehdy luulemaan, että olisin jostain hienosta suklaapuodista nämä valikoinut, vaan selvästi aivan itse vaivalla pyöritellyt. 

Seuraavana projektina taitaavat sitten olla ne perinteisemmät jouluherkut. Eli viimein on piparien ja torttujen vuoro päästä uuniin. 

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Joulu tulee, oletko valmis?


Kynnet on lakattu jouluisen säihkyviksi ja sänkyyn vaihdettu jouluiset peura-lakant. Kaivoin myös punaisen talvitakkini kaapista. Jos Tallinnan kadulla vilahtaa jotain punaista, se ei siis välttämättä ole joulupukin apureita, vaan ihan vain tällainen arkipäivän tonttu. 

Muutamat joulukoristeet ja tuikut olemme onnistuneet keräämään kasaan. Suunnitelmissa olisi tosin viritellä enemmänkin tuikkivia valoja ympäri asuntoa. 

Glögin litkiminen alkoi jo reippaasti marraskuun puolella eikä kyllästymisestä ole vieä kuuloakaan. (Kuvan viinilasi ei liity tekstiin.)

Luntakin on jo satanut pari kertaa. Vaikka se sulaakin aina seuraavana päivänä ja tiet jäätyvät luisteluradoiksi, iloitsen aina, kun valkoiset hippuset taivaalla lentelevät.

En tiedä, mistä tämä hullu jouluinnostus on minut vallannut. Edellisinä vuosina sitä kun on saanut odotella jouluaattoon asti. No hyvä, että on vallannut. Se on nimittäin aika lämmin fiilis. Joulun teen mä sydämeen vai miten se ärsyttävä luritus nyt meneekään. Jotenkin minulla on vain tunne, että kämppikseni ehtii kyllästyä koko jouluun ansiostani ennen kolmatta adventtia. Mutta eiköhän tuo joulutortuilla lepy.

Keskustelin juuri erään jouluvastaisen ystäväni kanssa joulusta ja ymmärrän toki joitakin hänen mielipiteitään. Minäkään en joulun uskonnollisesta tai kaupallisesta puolesta innostu. Kauppakeskuksissa raikuvat, kulutusjuhlaan houkuttelevat joululaulut luovat enemmän ahdistusta kuin iloa. Minulle "oikea" joulu on aina merkinnyt kuitenkin muuta: valoa pimeän kauden keskellä, lehvähdystä kiireestä, jouluherkkuja ja tärkeimpänä kiireetöntä ajanviettoa perheen ja ystävien kanssa. 

Vielä kun joulukalenterin saisi, ja pipareita tai torttuja leipoisi, niin joulunodotuksen voisi sanoa alkaneen todella. Partaveikoista en tiedä, mutta joulu ainakin on ihan tervetullut. 

maanantai 2. joulukuuta 2013

Riian ravintolavinkit

Löysimme aivan mahtavia ravintoloita Riiasta, sillä kuten aina, ruoka oli tärkeässä roolissa. Kunniaa tosin tästä en voi ottaa, sillä suunnistimme useimpiin paikkoihin Like a local -kartan avulla. Kartan Tallinna versio on ohjannut välillä askeleitamme hyviin ravintoloihin myös kotoisassa Tallinnassakin varsinkin juuri tänne muutettuamme. 



Mahamme karjuivat niin hurjasti pitkän bussimatkan jälkeen, että luettuani kartasta lähellä sijaitsevasta hampurilaisravintolasta, ei paljon sinne lähteminen mietityttänyt. Sisustukseltaan paikka on aika tyypillinen "burger joint", tosin mäkkäriä huomattavasti viehättävämpi. 

Hampurilaisten liha on ostettu lähialueen tiloilta ja ranskalaiset valmistettu paikanpäällä. Silti hinta ei järkyttänyt, vaan perus aterian saa noin kuudella eurolla. Laadukkaiden hampurilaisten (ja välillä  niiden laaduttomimpienkin) suurena ystävänä tämä paikka jäi ehdottomasti mieleeni. Jos siis hampurilaisen nälkä iskee kesken Riiassa kiertelyn, tallusta Street Burgersiin osoitteeseen Brīvības 40.



Sweetday Café löytyi vähän sattumalta. Olimme siitä toki jo lukeneet, mutta eteemme se vain osui vanhassa kaupungissa pyöriessämme. Niin viehättävältä tuo paikka näyttää, että olisimme sissän varmaan astuneet ilman kartan suosituksiakin. Tämä on todella söpö ja viehättävä kahvila aivan vanhan kaupungin sydämessä osoitteessa Tirgonu 9. Kahvi oli mainiota ja tilaamamme kakkupalan mukana tuli jäätelöä ja hedelmiä. Oikein mukava levähdyspaikka kaupungissa kiertelyn välissä, vaikka wifin puute nettiriippuvaisia vähän häiritsikin.

Seuraavana päivänä meillä oli vähän epäonnea ravintola jahdissa. Ensimmäinen ravintola olikin auki vain arkipäivisin ja toinen etsimämme oli piilotettu turisteilta vähän liiankin taitavasti. Nälkäinen vaelluksemme kuitenkin palkittiin ruhtinaallisesti. Pasēdēt on latviaksi "istu alas" ja niin me teimmekin aika pitkän ajan, kiitos hauskan sisutuksen, mielyttävän ilmapiirin ja ehkä myös pienen väsähdyksen. 

Sisustus on kekseliäs ja kierrätyshenkinen pysyen kuitenkin tyylikkäänä. Katosta roikkuvan pyörän alle en tosin välttämättä uskaltaisi istahtaa. Palvelu oli myös todella ystävällistä, mutta eniten pisteitä paikka saa todella edullisesta, mutta herkullisesta ruoastaan. Itse söin minttu-lohipastan, joka oli ihanan mehevää. Listalta löytyi useampikin annos, jota olisi tehnyt mieli maistaa. Jos (Kun!) palaan vielä Riikaan, teen varmasti ravintolaan uuden visiitin. Stabu iela 10 on osoite, jos haluat syödä hyvää ja edullista ruokaa rennossa ravintolassa. 



Emils Gustavin suklaat eivät ole muuten oikein vakuuttaneet minua makeudellaan, mutta suklaapuodin kahvilassa maistelemani tryffelit kyllä kelpasivat. Muutenkin kahvila oli todella viehättävä. Jollei bussiin olisi ollut kiire olisin voinut istua kahvilassa, kunnes jokaista tryffelimakua olisi tullut maistettua. Tämä suklaanystävän taivas löytyy osoitteesta Aspazijas bulvāris 24. 

Paljon mielenkiintoisia ravintoloita ja kahviloita jäi vielä kokeilematta, joten on  varmaan aivan pakko palata tähän kaupunkiin vielä uudestaan. 

perjantai 29. marraskuuta 2013

Kaksi yhden hinnalla

Niinkuin Tallinnaan, mahtuu myös Riiaan kaksi hyvin erilaista kaupunkia. Satulinnamainen vanhakaupunki ja hieman ränsistynyt, mutta särmikäs muu kaupunki eivät ole yhtä suuressa kontrastissa kuin Tallinnassa, mutta luovat silti varsin mielenkiintoisen ympäristön.

Kaarevat kauppahallit olivat ensimmäinen näky bussista noustessamme. Seuraavana aamuna lähdimme kurkkimaan, mitä nämä hallit sisälleen kätkevät. 




Kauppahallien kaarien alta löytyi monenlaisia herkkuja ja tuotteita eksoottisista hedelmistä säilöttyihin pikkelseihin. Ehkä suurin yllätys ja järkytys oli kalatiskillä elävänä räpiköivä kalaparka. Ilmeisesti latvialaiset haluavat kalansa joko kuivattuna tai erittäin tuoreena. 


Aivan toisenlainen maailma avautuu lyhyen kävelymatkan päästä, kun astelee kanaalin yli vanhaankaupunkiin. Kauniita ja värikkäitä taloja, suloisia kahviloita ja sisustuskauppoja ja jouluisaa tunnelmaa. 









Molemmissa kaupungin puolissa on oma viehätyksensä ja yhdessä ne luovat Riiaan aivan omanlaisensa tunnelman. 

tiistai 26. marraskuuta 2013

Uusi kaupunki-ihastus: Riika



Uskotteko jos kerron, että 35 euroa ja yhdeksän tuntia bussissa istumista on ainoa, mitä tarvitaan ulkomaanmatkaan. Tämä on niin helppoa, että ihmettelen miten emme aikaisemmin ole Riian bussiin hypänneet. Jo vuoden olen Virossa asunut ja vasta nyt sen etelänaapurin nähnyt. Sumuisesta säästä huolimatta tai sen ansiosta ensivaikutelma oli mitä hurmaavin

Siinä missä Tallinnan vanhankaupunki tuntuu omalta satumaaltaan muun kaupungin keskellä, yhdistyy Riikassa vanha keskusta uuteen saumattomammin. Toki baltianmaihin (ja sumusäähän) kuuluvaa harmautta ja ränsistyneisyyttä oli nähtävillä, mutta minusta se on myös osa kaupungin viehätystä. Sumuinen sää loi kauniiseen kaupunkiin aivan oman tunnelmansa. Tosin hieman surullisen sävyn kaupunkiin ja matkaamme toi juuri sattunut ostoskeskustapaturma.




Vertailua Tallinaan oli vaikeaa välttää. Riika on suurempi, uusi keskusta on viehättävämpi ja Laima suklaa voittaa Kalevin (vaikka Fazerin päihittänyttä ei ole). Tallinnan vanhakaupunki on kuitenkin ihana omana erillisenä satumaailmanaan ja joulutorikin on mielestäni kauniimpi. Mutta ennen kaikkea Tallinna on koti. Tämä muistui erityisen hyvin mieleen käyttäessämme yli tunnin eksyillen ympäri tuntematonta kaupunkia ravintolaa etsien. Toisaalta samankaltaisuuksia Tallinnan kanssa on sen verran, etten uskoisi Riikaan kotiutumisen kauan kestävän. 






Riika ylätti minut todella positiivisesti ja paljon jäi vielä tutkittavaa ja ihasteltavaa. Paluu tähän kaupunkiin on siis hyvin todennäköistä.

Meno-paluu bussiliput maksoivat tosiaan vaivaiset 20 euroa ja hostelli 8 euroa yöltä. Ja matkaa vain 4,5 tuntia suuntaansa. Tallinnassa asuivia suosittelen siis ehdottomasti matkustamaan Riikaan, joka eroaa yllättävänkin paljon Tallinnasta. 

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Parasta sunnuntaissa

Mikään ei ole sunnuntaisin ihanampaa kuin brunssi. Vaikka onkin ihanaa nauttia se valmiista pöydästä ravintolassa, on oma kotona valmistettu brunssi aina paras. Minä pyöräytin unikonsiemen sämpylöitä ja Salla pörisytti vadelmasmoothien. Sitten vain valikoima juustoja ja paljon hedelmiä sekä tietenkin ystäviä ympärille, niin lähes täydellinen brunssi on valmis. 
Täydellisemmäksi se muuttui, kun Annina kiikutti paikalle vohvelirautansa ja valmisti meille "supervohveleita". Nimensä mukaisesti ne olivat ihan supereita täynnä lähes kaikkea, mitä vohveliin voi haluta: itsetehtyä omenahilloa, hedelmiä, granaattiomenan siemeniä, suklaata ja pähkinöitä. 




























Siinäpä se sunnuntai sitten meni herkutellessa ystävien seurassa. Päivän edetessä pidemmälle brunssi muuttui lopulta leffaillaksi. Aika tehokkaasti onnistuimme tuhlaamaan päivän tekemättä mitään järkevää, mutta sellaisia sunnuntait saavat välillä ollakkin. Ainakin aivot saivat vähän tuulettua kiireiden keskellä.

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Hittibiisit

Olen normaalistikin musiikin suurkuluttaja, mutta spotify premiumin myötä musiikki soi lähes jatkuvasti. Myös uuteen musiikkiin tutustuminen on tullut helpommaksi ja olenkin löytänyt paljon uusia lemppareita. Muutama bändi ja kappale on ollut erityisessä tehosoitossa.

White Lies






Olen heikkona mataliin miesääniin. Siksipä kämppikseni ei ehtinyt kauaa White Liesia stereoista tykittää, ennen kuin kysäisin bändin nimeä. Sen jälkeen olen kuunnellut bändin biisejä lähes päivittäin. Erityisesti Mother Tongue -kappale koukutti minut täysin. There Goes Our Love Again pääsi mukaan videon uskomattoman ihanan tanssitytön takia. Ja onhan tämäkin biisi aivan mahtava. Tässä bändissä on vain kaikki niin kohdallaan minun kaltaiselleni indierock fanille. Ja ah, tuo ääni!

The Lumineers - Stubborn Love



The Lumineers ei ole minua vielä vakuuttanut pysyvästi. En tiedä kuuluko tämä bändi vain ohimeneviin ihastuksiin vai onko tästä tulossa pysyvämpikin suhde. Joka tapauksessa kappale Stubborn Love on hurmannut minut luultavasti pysyvämminkin. Aivan ihanat sanat ja tunnelma. Tämäkään kappale ei muutaman kymmenen kuuntelukerran jälkeen vielä kyllästytä. 

Bastille - Pompeii & Things We Lost In The Fire





Bastille on myös vasta tutustumisvaiheessa, mutta ainakin Pompeii ja Things We Lost In The Fire ovat kuuluneet kaiuttimista useasti. Ehdottomasti paremman tutustumisen arvoinen tapaus. 

Electric Guest



Electric Guestiin tutustuin kaverin vinkistä. Aivan ihanaa jammailu musiikkia, joka sai jalkani vispaamaan jopa kirjastossa tämän kappaleen pärähtäessä kuulokkeisiini. Tämä on mielestäni paljon parempaa tanssimusiikkia kuin, mitä klubeilla yleensä kuulee. Ja  voi ei, miten sympaattinen video! 

Sailor & I - Tough Love



Tähän kipaleeseen ihastuin jo kesällä, enkä ole siihen vieläkään kyllästynyt. Vähän harvemmin minä sitä kuitenkin kuuntelen kuin kesällä, jolloin saatoin klikata uudellensoittoa samantien kappaleen loputtua. Aivan uskomattoman kaunis sanoitus ja musiikkivideo sekä ihanat jousisoittimet kruunaavat tämän kappaleen. 

tiistai 12. marraskuuta 2013

Elokuvia unissakävelijöille pimeisiin öihin


Rakastan elokuvafestivaaleja, ja onnekseni sellainen on juuri Tallinnassa alkamaisillaan. PÖFF-Pimedate Ööde Filmifestival tuo 15.11-1.12 Tallinnan elokuvateattereihin elokuvia ympäri maailmaa. Itselläni olisi tarkoitus käydä katsomassa useampikin elokuva, kun viime vuonna saldo jäi harmikseni vain yhteen. 

Ainakin Frances Ha mennään kämppiksen kanssa katsomaan, mutta tämän lisäksi tarjonnasta näyttää löytyvän paljon kaikenlaista kiintoisaa. Suosittelen ehdottomsti PÖFFin sivuja sillä silmällä vilkuilemaan. Jos valinnan vaikeus iskee, niin erilaisten ohjelmien avulla on helppo löytää itseään kiinnostavat elokuvat. Esimerkiksi kansainvälisten kriitikoiden valitsemat elokuvat eivät kovin huonoja voi olla.


PÖFFin kanssa lomittain menee myös oman kouluni tapahtuma eli Sleepwalkers-lyhytelokuvafestivaali 19.-23.11. Näinä päivinä koulumme elokuvateatterissa esitellään laajasti erilaisia lyhytelokuvia. Viime vuonna kävin katsomassa yhden todella hyvän valikoiman elokuvia. Suosittelen siis ehdottomasti, sillä välillä nämä elokuvat ovat jopa normaalipituisia pätkiä kiinnostavampia. Lyhytelokuvissa ohjaajilla on mahdollisuus olla kokeilevampia, sillä katsojakaan ei muutamassa minuutissa ehdi vielä elokuvaan kyllästyä.

Elokuvan ystäviä siis hemmotellaan kovasti muutama viikko. Parasta ottaa tästä kaikki irti!

(Kuvat: http://2013.poff.ee/ ja http://www.swff.ee/en/ )

maanantai 11. marraskuuta 2013

Ihan pimeetä

Yhä aikaisemmin ja aikaisemmin laskeutuvaa pimeyttä vastaan on turha yrittää taistella. Valon voimalla vahvasti toimivalla ihmisellä tämä vuodenaika on aina hastavaa, kun keho käskee jo neljän aikaan nukkumaan. 

Masentumisen sijasta kuitenkin voi yrittää nähdä tässä vuodenajassa myös valoisia vai pitäisikö sanoa hyviä pimeitä puolia. Öinen kaupunki katuvaloinen on nimittäin aivan oma maailmansa, kuten huomasin eräänä lauantai yönä. 

























Pitäisi ehkä useamminkin napata kamera kaulaan ja lähteä tutkimaan maailmaa linssin läpi. Olen kuitenkin myös oppinut sen, ettei ole häpeä välillä mennä nukkumaan ajoissa ja viettää koti-iltaa teetä litkien. Kunhan muistaa, että pimeydestä ja sateesta huolimatta, elämää on kodin ulkopuolellakin.

lauantai 9. marraskuuta 2013

Kampaaja kammo

Kampaajalla käynti ei ole minulle mitään hemmottelua, vaan välttämätön paha. En keksi, mitä erikoista voisin hiuksilleni tehdä, joten päädyn aina vaan tylsään latvojen tasaamiseen. Silti lopputulos tuntuu olevan lähes aina huono. Suomessa löysin todella hyvän kampaajan, johon luotin sokeasti. Täältä Tallinnasta vastaavaa ei ole vielä löytynyt. 

Viimeksi Stockmannin Desireessä lopputulos oli ihan hyvä, mutta palvelu ankeaa. Kokeilin vaihtelun vuoksi Sigma Ilusalongia, jota monet ovat suositelleet. Itse en kuitenkaan lähtenyt kampaajalta kovin tyytyväisenä:

Ensinäkin niin Suomessa kuin Virossa tuntuu kiharat hiukset olevan useimmille kampaajille suuri mysteeri. Ei nimittäin ollut ensimmäinen kerta, kun kampaaja halusi hiukseni suoristaa. Enpä viitsinyt hirveästi sanoa vastaan, koska kyllähän se tukka jo seuraavan suihkukäynnin jälkeen on tutulla säkkärällä. 

Palvelu oli kyllä asiallista, mutta tuttuun tapaan hyvin vähäsanaista. Se, mikä itseäni eniten ahdisti oli lattialle tippuvat senttimäärät. Sanoin kampaajalle haluavani vain huonot latvat pois, mutta hänpä halusikin tasata hiukseni täysin tasapituisiksi. Eipä reippaasti lyhentynyttä tukkaani kukaan muu tosin huomannut.


No seuraavana päivänä, kun hiukseni palasivat normaaliin kuosiinsa, ei senttienkään katoaminen niin haitannut. Tavallaan harmittaa, että tukan kasvattaminen otti takapakkia, mutta toisaalta lyhyempi tukka on jotenkin raikkaampi. Ja olipa ihana päästä karheista ja moneen suuntaan haarautuvista latvoista eroon. Silti taidan ensi kerralla kokeilla toista kampaajaa. Suosituksia? 

torstai 7. marraskuuta 2013

Arjen pienet piristäjät

Pari viime viikkoa meni pitkälti kouluhommia puurtaessa. Niinpä viime viikonloppuna päätin olla ajattelemattakaan opiskelua. Tämä miniloma teki uskomattoman hyvää, mutta lopulta tuli maanantai ja uusien kurssien tehtävälistat. 

Kiireistä ja pimenevistä illoista huolimatta haluan säilyttää positiivisen mielen arkenakin. Tässä auttavat kaikenlaiset pienet piristävät asiat. 




Elettyäni viime vuoden ilman uunia, olen innostunut leipomisesta aivan uudella tavalla. Eilen vaivasin kurpitsaleipä taikinan ja nappasin sen juuri uunista. Ai että näyttää hyvältä! Itse leipominen on todella mukavaa aktiviteettia. Voittaa ainakin kaupan leipähyllyllä kiertelyn. 

Olen myös innostunut lukemisesta uudelleen. Sinänsä ei oikein ole aikaa, etten jotain lukisi, mutta tahti tuppaa opiskelujen aikana hidastumaan. Lukaisin juuri vanhemmilta lainatun Piin elämän,joka oli kyllä todella kiintoisa lukukokemus. En tosin tiedä, mitä ajatella lopetuksesta, joka jätti minut hieman ahdistuneeksi. Suosittelen silti!

Piristin arkeani myös ostamalla kirjan. Joskus yläasteella jaksoin ihmetellä, ketkä tekotaiteelliset ihmiset jaksavat lukea jotain runoja. No taidanpa sitten nykyisin kuulua näihin ihmisiin, sillä koen, että runot pystyvät ilmaisemaan tunteita ja tuntemuksia välillä jopa paremmin kuin proosa. Bukowskin runoja olen lueskellut sieltä täältä, ja  ne ovat viehättäneet minua kovasti. Nytpä sitten ajattelin tutustua miehen tuotantoon vähän syvemmin tuon kokoelmateoksen avulla. 
























Helppo tapa aamulla piristää mieltä on laittaa jotain nättiä päälle ja punata huulet. Punaisissa huulissa on varsin helppo hymyillä koko päivän ja ehkäpä ne piristävät vastaantulijoidenkin päivää. Jos ei puna, niin ainakin hymy.

lauantai 19. lokakuuta 2013

Leikin leffakriitikkoa

Olen ollut varsin aktiivinen elokuvafani viime aikoina. Kummasti nimittäin telkkarittomuus ja 3-5 euron leffaliput laskevat kynnystä nauttia elokuvansa valkokankaalta. Ei elokuviin jatkuvasti houkutteleva kämppiskään varsinaisesti vaikeuta asiaa. Lyhyellä aikavälillä olen nähnyt kolme varsin erilaista elokuvaa.


Woody Allenin uusin elokuva Blue Jasmine oln tuttua Allenia. Pillereitä tasaiseen tahtiin popsiva hermo-ongelmista kärsivä ylelliseen elämään tottunut Jasmine (Cate Blanchett) joutuu miehensä vankilatuomion ja itsemurhan jälkeen muuttamaan siskonsa luo. 

Tässä onkin sitten konfltiktia kyllikseen. Yrittäessään saada omaa elämänsä raiteilleen Jasmine päättää, että siskonkin on saatava parempi eli varakkaampi mies. Samalla takautumat paljastavat, että Jasminekaan ei ole aivan viaton omaan kohtaloonsa. Kuten Allenin elokuvissa yleensä, alun ja lopun välillä tapahtuu paljon kaikkea päätöntä, mutta sen kummempaa muutosta ei ihmisten elämässä lopulta tapahdu. 

Vaikka elokuva ei sinänsä tarjoa mitään uutta Allenin muita elokuvia katsoneille, on se silti hyvin viihdyttävä. Henkilöhahmot ovat ihanan hulvattomat ja tarina sopivan päätön. Jos siis Allenin pisteliäs huumori kolahtaa samalla tavalla kuin minuun, niin suosittelen leffateatteriin hiippailemaan. 


Elokuva prinsessa Dianasta ei herättänyt minussa mitenkään suuria tunteita. Hyvin perinteinen romanttinen draama oli rakennettu Dianan rakkauselämän ympärille. Elokuvassa oli muutamia oivaltavia kohtia kuvauksellisesti ja kokonaisuudessaan se oli todella koskettava. Ei se kuitenkaan erotu erityisesti tuhannen vastaavan draaman joukosta. Vähän minua myös vaivaa, että elämänkerta elokuvissa, ja varsinkin naisista kertovissa, pää painopiste tuntuu olevan aina rakkauselämässä eikä muissa saavutuksissa. 


En oikeastaan tiennyt, mitä odottaa, kun lähdin katsomaan Joseph Gordon-Levittin ensimmäistä käsikirjoitus- ja ohjaustyötä Don Jonia. Fanitan Gordon-Levittiä, mutta en tiennyt, mitä ajatella elokuvan trailerista, jonka perusteella elokuva kertoo pornoaddiktista. 

No elokuva olikin sitten todella positiivinen yllätys. Juoni menee lyhyesti näin: Jon (Gordon-Levitt) on stereotyyppinen Jersey Shore mies, joka kuntoilee, käy kirkossa ja viettää aikansa baarissa iskien naisia. Ja tietenkin pornon parissa. Hän ajautuu parisuhteeseen Barbaran (Scarlett Johansson) kanssa, mutta elämä ei olekaan niin ruusuista, varsinkin kun nainen löytää Jonin sivuhistorian. 

Don Jon on ensinnäkin todella hauska ja nokkela komedia. Sekä Gordon-Levitt, että Johansson tekevät uskomattoman hilpeät roolisuoritukset New Jerseyläisinä. Mutta sen lisäksi elokuva kritisoi osuvasti median luomia odotuksia seksistä ja parisuhteesta niin miehillä kuin naisilla, seksuaalisuuden täyteistä kulttuuriamme ja katolista kirkkoa. 

Elokuva rikkoo onnistuneesti totuttuja kuvioita ja jopa loppuratkaisu pääsi yllättämään. Mielestäni varsin virkistävä katselukokemus. 

Kuva 1 Kuva 2 Kuva 3

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Tapas time!

Pari viikkoa takaperin käväisin Suomessa juhlistamassa veljeni ja siskoni synttäreitä. Äitini oli varannut meille pöydän espanjalaisesta ravintola Nuevosta. En ollut kyseisessä ravintolassa aikaisemmin vieraillut, mutta tapasten suurena ystävänä valmistauduin hyvään. Tapakset ovat juuri minun kaltaiseni napostelijan ja kaiken kokeilijan juttu. 


























Sekä ruoka, että palvelu olivat aivan ensiluokkaisia. Alkupalaksi tilasimme tapaslajitelman, josta olisin voinut enemmänkin kuin maistella useampaa lajia. Erityisesti chorizo ja lohi hellivät makunystyröitäni. Piti kuitenkin jättää tilaa myös pääruoalle. 

Itse nautin pääruoaksi siikaa paella pedillä. Merenelävien ja paellan suurena ystävänä tämä annosvalinta osui aika nappiin. Muutkin tuntuivat kehuvan annoksiaan vuolaasti. 

Itse hyvän ruoan lisäksi ravintolan pisteitä nosti aivan uskomattoman ystävällinen palvelu. Meistä huolehdittiin koko illan aikana aivan uskomattoman hyvin ja varmistettiimpa seurueemme maitoallergikollekkin joka annoksen sisältö aina erikseen varmuuden vuoksi. 

Nuevosta lähti kotiin joukko kylläisiä ja erittäin tyytyväisiä herkuttelijoita.