maanantai 29. joulukuuta 2014

Belgian kanavakaupunki Brugge



Brysselin suurkaupunki tunnelmien jälkeen oli mukavaa matkata pikkukaupungin rauhaan, joten lähdimme sunnuntaiksi tutustumaan Bruggeen. Tosin pienen ja suloisen kaupungin pääkadut eivät Brysselliä hiljaisempia olleet kiitos suurten turistilaumojen. Punatakkinen tiimimme päättikin lähteä hieman keskustan ja ostoskatujen ulkopuolelle maisemia tutkimaan. Löytyihän sieltä ihan kulman takaa se kaunis ja hiljainen pikkukylä, jonka odotin Bruggen olevankin. 







Brugge on noussut turistien suosioon upeasti säilyneen keskiaikaisen keskustansa ja "pohjoisen Venetsia" nimityksensä puolesta. Vaikka kanaviin olen Hollannissa ehtinyt tottuakin, en niihin varmaan koskaan kyllästy. Muutenkin arkkitehtuuri muistutti kovasti hollantilaista arkkitehtuuria. Kuitenkin Bruggessa on jotain omaa erityistä viehätystään. Aloimmepa jo suunnitella eläkepäivien viettoa tässä seesteisessä ja kauniissa kaupungissa. 








Onnistuimme kiertämään lähes koko kaupungin päivässä. Hieman väsyneinnä Brysselin jälkeen museokäynnit vaihtuivat kahvihetkeen poro-muffinien kanssa. Monenlaisia kiinnostavia museoita Bruggesta kyllä näytti löytyvän. Kaupunki tuntui pyörivän aika voimakkaasti turistilaumojen ympärillä, joten eiköhän sieltä aktivitettia löytyisi muutamaksi lisäpäiväksikin. Bruggessa sijaitsee myös kuuluisa College of Europe -yliopisto, joten ehkäpä kaupungista löytyy myös jotain opiskelijaelämää. Siellä muuten opiskeli myös nykyinen pääministerimme aikoinaan.  






Lyhyt viikonloppureissumme herätti kyllä kovan kiinnostuksen Belgiaan. Pieni maa tuntuu olevan täynnä mielenkiintoisia ja upeita kaupunkeja. Vaikka paljon on toki vielä Alankomaissakin nähtävää, olisi mukava päästä koluamaan Belgiaakin vähän lisää. Erityisesti haluaisin päästä pyörimään ympäri Antwerpenia ja Genttiä. Kadehdittavaa, miten helposti manner-eurooppalaiset pääsevät matkustamaan busseilla ja junilla toisiin maihin. 

lauantai 27. joulukuuta 2014

Kotona




Ulkomailla asumisessa on sellainen hyvä puoli, että Suomeen on erityisen ihana palata. En varmaan ole koskaan ollut niin iloinen kotiinpaluusta kuin viime sunnuntaina. Olin niin intoa piukassa, että huomasin vasta junassa lähteneeni lentokentälle tuntia suunniteltua aikaisemmin. Yllätyin, miten paljon innostuin Suomen maankamaralle pääsystä. Olen tietenkin kaivannut perhettä ja ystäviä, mutta tämän lisäksi olen kaivannut ihan Suomea. 

Kaipasin sitä, että voin käyttää omaa kieltäni täysin vapaasti. Minun ei tarvitse joka välissä pysähtyä pohtimaan sanoinko jotain vähän hassusti. Siis ihan vain sitä, että voin täysin vapaasti hölötellä mitä sattuu ja piristää puhettani sanonnoilla ja muilla kommervenkeillä. Kaipasin yllättäen myös pakkasta ja kunnon talvea. Aika hyvä tuuri sattuikin, että lumi satoi juuri ennen tuloani. En kuitenkaan ole kovin harmissani siitä, että lähden juuri ennen ensi -20 pakkasia. On myös mukavaa olla täysin tutussa ympäristössä, jossa aina tietää minne mennä ja miten toimia. Tosin tunsin itseni Helsingissä aivan turistiksi pysähdellessäni ihastelemaan sen kauneutta joka kulmalla. 




Pääsinpä tekemään pienen pyrähdyksen myös Tallinnaan, jonne olen myös kaivannut kovasti. Tässäkin kaupungissa on niin omaleimainen tunnelmansa. Varsinkin näin joulun alla vanhakaupunki on kovin hurmaava. Tallinnassa ollessani minua ei pahemmin koti-ikävä ole painanut johtuen varmaan siitä, että Suomessa käyminen on niin helppoa. Ja onhan Viro kuitenkin kulttuurinsa puolesta ja muista syistä aika helppo kohde suomalaisille. Sen lisäksi tästä kaupungista on kyllä kahdessa vuodessa tullut minulle koti. Minut valtaa aina ilo nähdessäni vanhankaupungin siluetin häämöttävän laivan ikkunasta. 

Sanoisin siis, että matkustaminen kannattaa, koska maailmankuvan avartamisen lisäksi sitä oppii arvostamaan kotia ihan uudella tavalla. Vaikka viihdynkin ulkomailla on ihana tietää, että Suomi on aina koti jonne tulla. 

tiistai 23. joulukuuta 2014

Hollannin joulutunnelmaa




Olen tänä vuonna kerännyt joulutunnelmaa todella ahkerasti kiertäen kokonaisuudessaan viiden kaupungin joulutorit läpi. Ei Hollannissa ihan samanlaista joulutori kauneutta löydä kuin ilmeisesti Saksasta tai Itävallasta, mutta esimerkiksi Leidenin kanaalissa kelluva joulutori oli melko hauska. Brysselin tori oli puolestaan suurin ja Bruggen kanssa vilkkain. Haagin kunkinkaalliseksi nimetty joulutori oli ehkä ylellisin. Silti eniten nautin pikavisiitistä Tallinnan joulutorille lumihiutaleiden leijuessa taivaalta, ja tuoden sen viimeisen silauksen joulun tunnelmaan. 







Otimme jo pari viikkoa sitten varaslähdön jouluun viettämällä omaa jouluillallistamme. Nautimme englantilaistyylistä jouluruokaa ja jaoimme "secret santa" -lahjoja.  Suomi herkut jäivät tällä kertaa tarjoamatta, mutta tarjosin sentään glühweiniä glögin korvikkeena. Taivaalta tuli vettä, mutta tunnelma oli lämmin ja jouluinen. 






Silti paras paikka viettää joulua on ehdottomasti Suomi, sillä mitä olisikaan joulu ilman pipareita, glögiä ja joulutorttuja. Eikä valkoinen joulukaan huono asia ole. Innostuin kuin pienilapsi nähdessäni Helsinki-Vantaalle saapuessani lunta lentokoneen ikkunasta. Onhan itse joulupukkikin kotoisin Suomesta eli missä muualla se oikea joulu sijaitsisi. 

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Vuorokausi Brysselissä


Vietettyäni viime viikonloppuna vuorokauden Brysselissä tein muutamia havaintoja tästä hyvin erityisestä kaupungista. 






Kaupunki on sekä kaunis, että ruma ja likainen. Ylväät ja ränsistyneet talot ovat kaupungissa sikinsokin. Samalla kun ihastelee hienoa arkkitehtuuria täytyy väistellä kadunvarsia täyttäviä roskapusseja. EU:n virastojen pääkaupungilta toivoisi vähän enemmän siisteyttä. Erityisesti kodittomien ja kerjäläisten määrä tuntui pahalta. Kuitenkin, kun katseen kohottaa pois katutasosta, ovat näkymät varsin hienot, ja suurkaupungin vilinää pääsee myös pakoon lukuisiin kauniisiin puistoihin.







Bryssel on valtava, ainakin tällaiselle pikkukaupunkien asukille. Oli oikeastaan virkistävää vierailla kaupungissa, jonka päästä päähän ei voinut kävellä tunnissa. Pitkästä aikaa saimme seikkailla metrolla ja tunkea läpi ihmismassojen. Todella tajusimme Bryssellin suuruuden tosin vasta, kun myöhästyimme illan viimeisestä metrosta ja päätimme kulkea hostelliin jalkaisin. Eipä se hostelli ihan kulman takana ollutkaan, mutta tulipa sentään urheiltua Belgialaisen dietin jälkeen. 






Belgialainen dietti koostuu ranskalaisista, vohveleista, suklaasta ja oluesta. Olen ihmetellyt, miten ihmeessä hollantilaiset pysyvät niin hoikkina leipä ja pikaruoka painotteisella ruokavaliollaan, mutta belgialaiset superkansaa vasta ovatkin. Ranskalaiskojuja oli joka kulmassa, ja kuten yllä näkyy, kysyntää riitti. No ehkäpä suklaa ja vohvelit ovat enemmän turistien suosiossa. Meille ne ainakin maistuivat. Ja vaikka en ole mikään oluen kittaaja, maistui Belgiassa jopa sekin minulle.  Vielä jäi moules frites eli sinisimpukat ranskanperunoiden kera kokeilematta, mutta jääpähän jotain seuraavaan kertaan. 





Brysselissä on varmasti maailman hienoimmat karusellit. Melkein kiipesin lasten mukaan pyörimään, huomattuani mahdollisuuden ratsastaa lentoliskolla. Aikuisuus on joskus niin tylsää. Onneksi meille leikki-iän ohittaneille tarjoutui sentään mahdollisuus pyöriä maailmanpyörässä. 







Joulukoristelut olivat Brysselissä aivan omaa luokaansa. Useita joulutoreja löytyi joka puolelta. Lähes joka kadulta löytyivät erilaiset koristeet. Suurin yllätys oli, kun keskustoria ympäröivät rakennukset alkoivat välkkyä eri valoissa musiikin säestämänä. 

Kaiken kaikkiaan Bryssel osoittautui todella mielenkiintoiseksi kaupungiksi. Ymmärrän hyvin kritiikin, jota se on saanut likaisuutensa ja rähjäisyytensä puolesta, mutta kaupungista löytyy paljon myös kaunista. Päivän aikana emme todellakaan ehtineet nähdä koko kaupunkia, joten toinen vierailu ei ole mahdoton ajatus.

perjantai 12. joulukuuta 2014

Viehättävä pikkukaupunki Delft





Viime päivinä on ulkona riehunut semmoinen myrsky, ettei ole oikein tehnyt mieli lähteä lähikauppaa pidemmälle juusto ja glögi varantoja täydentämään. Vielä viikko sitten aurinko helli meitä sellaisella teholla, että hikipisarat valuivat talvitakkini alla pyöräillessämme läheiseen pikkukaupunkiin Delftiin.

Delft on muun muassa taiteilija Johannes Vermeerin synnyinkaupunki. Tämä todella suloinen ja perinteinen hollantilainen kylä on aivan Haagin kulmilla, ja pääsepä sinne Haagista jopa ratikalla. Me kuitenkin nautimme hyvästä säästä nappaamalla pyörät allemme. Kiitos tämän maan litteyden matka sujui sutjakasti ja olimme perillä noin 45 minuutissa. 






Kyseessä on varsin pieni kaupunki, joka on kuitenkin niittänyt mainetta kauniin ulkomuotonsa vuoksi. Söpöhän kaupunki on, mutta ei silti vienyt Utrechtin johtoasemaa Hollannin top kaupungit -listallani. Kiinnostavin nähtävyys Delftissä on "Uusi kirkko", joka on 1400-luvulla rakennetulle kirkolle hieman harhaanjohtava nimi. Kirkon torniin, kun kipuaa näkymät ylttävät Haagiin ja Rotterdamiin asti. 

Itse olen sen verran nössö ja korkeanpaikankammoinen, että jäin suosiolla ensimmäiselle tasanteelle, ja jätin hurjan kapeat portaat ja torninhuipun rohkeammille turisteille. Korkeanpaikankammoni ärsyttää minua suunnattomasti, koska koen sen rajottavan elämääni ja hienojen kokemusten kokemista. Olen onneksi aina yrittänyt haastaa itseäni, ja huomannut, että kammoan usein itse kammoa. Eli pelkään niin kovasti saavani ylös kivutessani kohtauksen, etten uskalla edes yrittää. Niinpä olin itseeni aika tyytyväinen, kun kipusin kirkkoon enkä oikeastaan edes kauhistellut sen kummemmin. Enemmän ahdistusta saivat aikaan kapeat portaat, jotka olivat vastuussa sekä ylös, että alas päin kulkevasta liikenteestä.







Delftin reissu oli aikamoinen urheilumatka, sillä pyörälenkin ja kirkkoon kiipeämisen lisäksi kipusimme myös tuulimyllyyn maisemia ihastelemaan. Eipä tuo hökötys kovin kummoinen sisältäpäin ollut, mutta ollaanpahan sitä nyt yhtä Hollanti-kokemusta rikkaampia. 










Kaipaan kovasti Tallinnan jouluista tunnelmaa, sillä jotenkin jouluvaloista huolimatta Haagista puuttuu se tietty "joulufiilis". Delftissä valot olivat mielestäni kauniimpia ja muutenkin joulunodotus näkyi paremmin. Jouluvalojen lisäksi hurmaanuimme juustokaupan stroopwaffeleilla koristellusta kuusesta. Huomasin tosin juuri, että Haagin keskustaan on noussut myös joulukuusi, että kyllä täälläkin joulusta jotain tiedetään. 

Odotan silti yhä kasvavalla innolla lentoani Suomeen. Ei joulu vaan ole oikea joulu missään muualla kuin Suomessa.