sunnuntai 31. elokuuta 2014

Yksi viikko takana


Yli viikko takana elämää Haagissa. Vielä ei ole kaupungin joka kulma koluttu, mutta hyvässä vauhdissa ollaan. Ja kävinpä eilen myös pienellä retkellä Amsterdamissa. Ennen dami kuvien esille läjäyttämistä, voisin vähän vielä pölistä muista viikon touhuista. 




Olen tainnut jo pariin otteeseen mainita, että Hollannissa sataa lähes joka päivä. Ei siis välttämättä vuorokautta putkeen, mutta päivän aikana ehtii yleensä ripsiä ainakin kerran. Juuri äskenkin aurinkoinen päivä vaihtui monsuuniin. Niinpä huomatessani säätiedotuksen lupailevan aurinkoa koko keskiviikoksi, en voinut muuta, kuin suunnata Scheveningen rannalle. Kastelin varpaani aallokossa ja mietin, miten ihana matkakohde Haag olisikaan kesällä. 





Ennen rannalle suunnistustamme täytimme virolaisen Kaisan kanssa vatsamme rapsakoilla nuudeleilla. Chinatownista löytynyt kiinalainen ravintola tarjosi hyvin autenttisen tuntuisia annoksia. En siis ole mikään ekspertti asiasta, mutta kiinalainen asiakaskunta ja hämmentävä menu herättivät luottamusta. 

En oikeastaan täysin edes tiennyt, mitä suuhuni pistin, sillä tilasin "mix meat"-annoksen. Hyvää se kuitenkin oli, vaikka jäikin Kaisan uskomattoman herkullisen ankka-annoksen varjoon. Seuraavaksi voisi varmaan käydä kokeilemassa indonesialaista ravintolaa, sillä niitä on täällä siirtomaahistorian vuoksi runsaasti. 




Vietimme italialaisen Elenan syntymäpäiviä isolla joukolla. Mukaan mahtui monenlaista kansallisuutta ja monta hauskaa peliä. Varsinkin korealaiset tuntuivat tietävän paljon hauskoja ja helppoja seuraleikkejä. 

Juhlista suuntasimme kanaalin varteen jazz-festivaalia seuraamaan. Muusikot taikoivat ilmoille jazz-rytmejä veneistä iloisen yleisön hytkyessä ja tanssiessa kadulla. Ihana tunnelma ja aivan uskomattoman hauska idea!  





Sunnuntaisin Lange Voorhout kadulla järjestetään antiikki/taide-tori. Taiteen ja vanhan roinan ystävänä halusin tietenkin käydä tätä katsomassa. Myynnissä olikin suuret  määrät erilaisia taideteoksia, antiikkia, kirjoja, koruja ja kaikenlaista ihanaa roinaa. Erityisesti nuo käytettyjen kirjojen kasat vetivät minua puoleensa. Ja ruokakojut kaupittelivat tietenkin vohveleita. Tuntuu, että hollantilainen ruokavalio ei muusta koostukkaan kuin leivästä, juustosta ja vohveleista.  

Huomenna alkavat sitten viimein ne itse opinnot. Jännittävä nähdä, miten opiskelu täällä eroaa vai eroaako ollenkaan siitä mihin olen tottunut. 

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Pyöriä ja pytinkejä


Toivottavasti ette ole kyllästyneet turistikuviin Haagista, sillä tässä olisi taas vähän lisää. Vaikka nautin ihmisten seurasta, on välillä mukavaa kierrellä kaupunkia täysin omassa rauhassa. En taida tietää mitään terapeuttisempaa kuin kameran kanssa käppäily uudessa (tai joskus tutussakin) paikassa. Kun vielä pysähtyy mukavaan kahvilaan nauttimaan kiireettömän kupillisen kahvia ollaan aika lähellä zen-tilaa. Siispä sunnuntaina jätin kaverit ostoskadulle shoppailemaan ja lähdin yksikseni katuja kiertämään. 














Olen pyörän hankinnassa vähän kahden vaiheilla. Toisaalta koen, sen olevan kokemisen arvoinen osa Alankomaiden kulttuuria. Toisaalta taas pyörän hinta-hyöty suhde nousee aika kalliiksi, koska asunnostani on lyhyt matka sekä keskustaan, että yliopistolle. Myös paikallinen hurja pyöräilykulttuuri hieman pelottaa. Mutta mikäli olen oikein ymmärtänyt, Hollannissa pyörät jyräävät ja muut väistävät, joten pyörä voi jopa olla se turvallisin kulkuneuvo. Enemminkin sitä kävellessä aina välillä pelkää saavansa renkaan kuviot niskaansa.

Voin taata, että maisemakuvat Haagista eivät ole aivan vielä loppumassa, joten tulette vielä näkemään monta postausta pyöristä ja pytingeistä. 


maanantai 25. elokuuta 2014

Eka koulupäivä


Tänään sitten astelin aamulla tuohon hassuun pyöreään rakennukseen sisään. Paljon uusia tuttavuuksia ja asiaa, joihin onneksi ehtii tutustua vielä lisää tämän viikon aikana. 









Sinänsä orientaatio on järjestetty varsin mukavasti, joten on aika varma olo, että saan asiat hallintaan tämän viikon aikana. Yliopistorakennuksen pohjapiirrosta en varmaan ihan heti ulkoa muista, mutta eiköhän sekin ajallaan selkene. Suuren suuni ja itsevarman tokaisuni ansiosta sain jo tänään opastaa koko kierrosryhmämme alakertaan, joten eiköhän se suunnistus vastaisuudessakin suju. 


Koulukierroksen lisäksi meille järjestettiin turistikierros pitkin kanaaleja. Opas osasi kertoa paljon historiasta ja kiinnostavia yksityiskohtia nykyisestä kaupunkielämästä. Näimme ministeriöitä, lähetystöjä ja kuninkaanlinnan. Mutta kuka näitä nyt muistaa, sillä ajellessamme karkkikaulakoruja valmistaneen tehtaan ohi, saimme jopa omat kaulanauhat mussutettaviksi.  







Huomenna jatkuu perehtyminen kurssisysteemiin ja muihin käytännön asioihin. Vähän sitä miettii, että miksi sitä taas on lähtenyt uutta systeemiä tuskailemaan, kun omankaan yliopiston järjestelmää ei täysin tajua. Mutta eiköhän asiat tässä viikon tai parin aikana selkene. Tutorhommien jälkeen on jotenkin todella kivaa olla osaanottaja järjestäjän sijaan.



sunnuntai 24. elokuuta 2014

Scheveningen ranta ilotulitteiden loisteessa


 photo ilotulitus_zpsc019a1f9.jpg



Olen kyllä tyytyväinen ratkaisuuni asua soluasunnossa. Minulla on oman huoneeni rauha, mutta tutustuin kuitenkin samantien uusiin ihmisiin. Olin jo henkisesti varautunut viettämään viikonlopun yksikseni, sillä en tiennyt milloin kämppikseni olisivat Haagiin tulossa. Onneksi kuitenkin romanialainen Gaby saapui paikalle jo torstai-iltana ja amerikkalainen Evy perjantaina. Ensimmäiset päivät menivät jokaisella lepäämisessä ja uuteen ympäristöön totuttelussa. 

Lauantaina meillä oli kuitenkin jo sen verran energiaa, että päätimme lähteä Scheveningen rannalle ilotulituskilpailua katsomaan. Juuri ennen lähtöämme taivas repesi hurjaan kaatosateeseen ja salamatkin loivat omaa valoshowtaan. Emme siis viitsineet heti lähteä rannalle seikkailemaan, vaan etsimme keskustasta baarin, jossa pidimme sadetta viinilasillisen ajan.



 photo IMG_0417_zps0b591dbc.jpg

 photo IMG_0418_zps7121232a.jpg



Matka rannalle kesti vähän pitempään kuin olin arvioinut, joten ehdimme näkemään vain viimeisimmän esityksistä. Ei siinä mitään, hieno show se toki oli ja rannalla oli myös mukava juhlatunnelma menossa, sillä valtavat määrät ihmisiä oli saapunut tulitusta ihailemaan. Takaisin kaupunkiin kaikki ihmiset viemään tarvittiin lähes kymmeniä ratikoita. Pyörät osoittivat jälleen kätevyytensä tässä kaupungissa.

 Innostuin vähän liikaakin räpsimään kuvia, joten seuraavaksi siis läjä otoksia raketeista










Scheveningen ranta-alue on ilmeisesti aika suosittu lomakohde Hollannissa, enkä yhtää ihmettele. Pimeässäkin huomasi, että hiekkarantaa jatkui lähes loputtomiin. Vanhat ja hulppeat rantatalot ja -klubit loivat oman luksusmaisen tunnelmansa. Vaikka bikinikeleistä tuskin ehdin enää nauttia, on ranta ehdottomasti vierailun arvoinen paikka joskus päiväsaikaankin. 

Tällä hetkellä on jotenkin todella onnellinen olo kaikesta! Ehkä osasyynä siihen ovat ilotulet!


lauantai 23. elokuuta 2014

Turisteina


Täällä sitä istun omassa huoneessani ja mussutan aivan tajuttoman hyvää goudaa. Nettikin siis toimii! Eilinen päivä menikin toisen kämppikseni kanssa shampoita, astianpesuaineita ja muita tarpeellisia tuotteita ostaessa. Tänään sitten me kaikki kolme lähdimme levänneinä kaupunkia ihmettelemään. Menin kuitenkin unohtamaan kameran muistikortin kotiin, joten tällä kertaa voin esitellä vain kännykkäotoksia. 






Suuntasimme ensin ostoskadulle, joka pursui niin tuttuja kuin tuntemattomiakin liikkeitä. Nämä kauppakadut ovat ehkäpä vaarallisenkin lähellä kotiamme. Täytyy toivoa etten liian usein tänne siis eksy. No eiköhän se lomafiilis piakoin vaihdu köyhän opiskelijan arkeen. 

Kuljimme vähän päämäärättömästi, sillä opasteet olivat hollanniksi ja karttaanikin oli merkitty vain muutama kohde. Löysimmekin lopulta itsemme ilmeisesti Parlamenttitalon pihalta. 






Sen jälkeen eksyimme hieman turistireiteiltä ja vaeltelimme hetken hiljaisemmalla, mutta kauniilla seudulla lähetystöjen taloja ihmetellen. 

Meille sattui mahtava tuuri, sillä aurinko paistoi koko kulkumme ajan. Jos jotain olen näinä parina päivänä Alankomaissa oppinut, niin sen, että sateenvarjoa kannattaa kantaa aina mukanaan. 





Ajattelin pitkään olevani huono suunnistaja muiden perheenjäsenten ottaessa kartat käsiinsä lomamatkoillamme. Kavereiden kanssa matkatessani olen kuitenkin huomannut, että on minullakin ihan pätevä suuntavaisto ja hahmotan usein kaupungin piirteet varsin nopeasti kartan nähtyäni. Tälläkin kerralla olin vastuussa siitä, että löytäisimme takaisin kotiin. Haagin keskusta on toki myös helposti hallittavan kokoinen. 

Kaupungin pääpiirteet ovat siis jo jotenkuten hallussa. Koti-ikäväkään ei ole pahemmin vielä ollut, sillä vielä tämä reissu tuntuu enemmänkin lomamatkalta. Saa sitten nähdä mitä käy, kun täytyy taas oppia uuden oppilaitoksen tavoille.

torstai 21. elokuuta 2014

Ensimmäiset tunnelmat





Kahden lento- ja junamatkan jälkeen täällä sitä ollaan Haagissa. Tässä lyhyessä ajassa olen jo ehtinyt nähdä useammankin Hollannin tunnusmerkin, kuten tulppaaneja, tuulimyllyjä, kanaaleja ja polkupyöriä. Ja kun sanon polkupyöriä, tarkoitan sadoittain polkupyöriä. En ole varmaan eläessäni nähnyt polkupyöriä näin paljon kerralla. Aloin itsekin jopa haaveilemaan kaupunkipyörästä, jolla surauttaisin nopeasti yliopistolle. 

Päiväni alkoi jo aamu neljältä ja on sisältänyt aika paljon matkustamista. On siis luonnollisesti aika väsynyt ja vähän höntti olo vieraassa kaupungissa. Internet ei pelitä asunnossa ja ruokakauppakin on vielä paikantamatta. Onneksi nörttinenäni vainusi kirjaston, jonka kahvilaan pääsin internet-riippuvuuttani harjoittamaan. Eiköhän hyvien yöunien jälkeen huomenissa jaksa aivan uudella virralla alkaa tähän kaupunkiin tutustumaan. 







Ensimäinen vaikutelma kaupungista on kyllä todella myönteinen. Haag vaikuttaa mielenkiintoiselta yhdistelmältä sekä uutta ja vanhaa. Kaupunki on myös uskomattoman kansainvälinen ja kaduilla kulkee aivan kaikennäköisiä ihmisiä. Itse asiassa asuntoni sijaitsee aivan Chinatownin kulmilla, josta näyttää löytyvän aasialaisiaravintoloita jokaiseen makuun.

Ne jäivät silti vielä kokeiltaviksi, sillä löysin kanaalin varrelta todella suloisen salaatteja ja leipiä tarjoilevan kahvilan. On vähän tunne, että tästä tulee yksi vakiokahviloistani Haagissa. 






Myös ihmisistä on jäänyt todella hyvä kuva. Yhtä yrmyä ratikkakuskia lukuunottamatta, olen saanut todella hyvää apua ja palvelua. Tai voi toki olla, että Suomen ja Viron jälkeen jopa hymy tuntuu erityiseltä ystävällisyydeltä.  

Sellainen siis ensikosketukseni tähän kaupunkiin. Huomenna sitten uusin voimin katuja ja puistoja koluamaan.


keskiviikko 20. elokuuta 2014

Kaksi kivaa kahvilaa Tallinnassa


Kohta pääsenkin kirjoittelemaan vinkkejä toisesta maasta ja kaupungista, mutta vielä voisin mainita parista kivasta kahvilasta Tallinnassa. Tuli nimittäin näistä paikoista napattua aika kivat kuvat viime reissulla. 







Carmen cafe Rotermannilla onkin aika uusi, joten päätin testata sen aamukahvien merkeissä. Kahvi valikoima oli ainakin vaikuttava ja sen lisäksi näytti tarjolla olevan hyvän näköisiä kakkuja ja smoothieita. Paikka oli myös kivasti sisustettu, mutta kaltaiselleni ihmiskyttääjälle parasta oli toisen kerroksen nojatuolit ja suuret ikkunat Rotermannin aukiolle. Sijaintinsa vuoksi tämä on hyvä paikka vaikka kahveille shoppailun lomassa tai laivan lähtöä odotellessa. 








NOPista olenkin jo kirjoitellut, sillä kyseessä on lempikahvilani Tallinnassa. Siksipä ei haittaa mainita sitä vielä kerran. NOP on siis luomukahvila, jonka sivussa on myös pieni luomukauppa. Parhaimillaan tämä paikka on kesällä, jolloin herkkunsa voi nauttia kahvilan ihanalla sisäpihalla kastanjapuun varjossa. Kahvilasta saa myös hyviä ruoka-annoksiani ja kuvan kaltaisia kauniita ja herkullisia kakkuja. Mielestäni parasta ruokalistalla ovat kuitenkin nuo ihanat tuorepuristetut mehut. Ylläoleva omena-porkkana-inkivääri-sitruuna vitamiinipläjäys on ehdoton suosikkini. 


tiistai 19. elokuuta 2014

Läksiäiset





Kuten aikaisemmin mainitsinkin järjestimme pienet läksiäispippalot minulle Tallinnassa Anninan luona. Ja jälleen valitsimme bileille teeman, tällä kertaa tietenkin Hollanti. Niinpä katoimme pöydän hollantilaisilla juustoilla, kirsikkapiirakalla ja tietenkin hollantilaisella oluella. Löysipä annina kaapistaankin teemaan soveltuvan paidan. Tämä ei siis ole maksettu mainos, vaikka piilomainonnalta pahasti näyttääkin. 









Harmikseni kaikki kutsutut eivät päässet paikalle, sillä moni joutui töihin tai ei ollut vielä palannut kesälomiltaan Tallinnaan. Onneksi moni tärkeä ihminen tuli kuitenkin hyvästinsä jättämään ja toivatpa tullessaan muutaman uudenkin tuttavuuden. Hauskanpitoa mahtavassa seurassa eli juuri sellaiset hyvästit tälle kaupungille, kuin toivoinkin. 


perjantai 15. elokuuta 2014

DIY-maksihame


Kesän käytetyin vaatekappale on ollut shortsien lisäksi leopardikuvioinen maksihame. Olen aika ylpeä sanoessani, että tein sen alusta lähtien aivan itse. Tämähän oli vielä kimonoakin helpompi projetki, mutta kaavan kehitin täysin itse.

Inspiraatio tuli löydettyäni Tallinnan Abakhan kangaskaupasta edullista ja keveää leopardikangasta. Ompelijaintoilijoiden kannattaa muuten Tallinnan matkoillaan suunnata tuonne, sillä valikoima on todella laaja aina hapsusista ja strasseista erilaisiin kankaisiin.

Nyt ajattelin yrittää opastaa, miten minä tämän kyseisen vaatekappaleen kasasin. Vähän ehkä myöhässä tämä kirjoitus, mutta eiköhän maxihameet sovellu syksyynkin.



 photo lepardi_zps3dd91847.jpg



Hassusti rajattu kuva, mutta näyttää sen olennaisen. Ostin kangasta 1,5 metriä, mikä riitti hyvin 162 cm pituisen kääpön hameeseen ja alushameeseen. Jos kangas on paksumpaa, ei alushametta tarvitse, jolloin kangas luonnollisesti riittää vähän pidemmällekkin. Kankaan lisäksi tarvitset leveää kuminauhaa.

Yritin raapustaa kuvaa, joka selventäisi prosessia. Aikamoisia harakanvarpaita, mutta toivottavasti idea tulee selväksi.



 photo hameohje-sidepinei_zpse3da3b80.jpg























1. Ensin kannattaa mittailla kuinka pitkän alushameesta haluaa ja paljon kangasta siihen riittää. Sitten vaan kännät kankaan oikeasta kohdasta niin, että alsuhameen oikeapuoli ja hameen nurjapuoli osuvat vastakkain. Muistathan jättää helmaan saumavaraa! Sitten mittaa vyötärön kuminauhan leveys ja ompele sille sopiva "pussi". 

2. Ompele sekä alushameen sivut, että itse hameen sivut yhteen halkioon asti. Muista jättää aukko kuminauhan pujottamiselle. 

3. Mittaa vyötärösi leveys ja leikkaa suunnilleen samanpituinen pala kuminauhaa. Pujota kuminauha hakaneulan avulla vyötäröön sisään ja rypytä kangasta samalla. Ompele kuminauhan päät yhteen ja  testaa onko se sopivan kokoinen. Sitten ompele se käsin piiloon. 

Sitten vain viimeistelet kaikki avoimet reunat ja voilá sinulla on maxihame. 


torstai 14. elokuuta 2014

Suomi-Viro-Suomi


Syksyn voi jo haistaa ilmassa ja nähdä intoa pursuavissa ekaluokkalaisissa itseään suuremmat reput selässään. Minunkin mieleni harhailee jo jossain Hollannissa.

Pysytään kuitenkin vielä hetki tällä puolella Eurooppaa ja muistellaan viime viikkoja.




Kavereita on aina parasta treffata ruoan (tai viinin) ääressä. 

1. Piknikkimme jälkeen lähdimme Sadun kanssa vielä keskustaan Mbaarin terassille nauttimaan viinistä ja jazz-musiikista. Myös elokuva Uusia alkuja tuli katsastettua. Pidimme, vaikka ei yhtä ihana kuin Once ollutkaan. 

2. Treffasin lukiokavereitani hieman poikkeuksellisesti Tapiolassa. Uuden kauppakeskuksen Ainoan sporttibaari Funky Burger yllätti positiivisesti. Punajuuri-sienipihviä ahmiessani en osannut oikeaa pihviä edes kaivata. Tosin kokeilumielessä maistoin vähän Millan pihviä ja voin todeta, että oikein mehevä. 

3. & 4. Marianna  kanssa kiertelimme tovin ympäri Punavuorta sopivaa ravintolaa etsien, mutta kaikkialla terassit olivat täynnä ja sisällä tukalan kuumaa. Niinpä nappasimme Fafa'sista pitaleivät mukaan ja kiipesimme Johanneksenpuiston kukkulalle suunnittelemaan suuria. 




Tallinnan visiittini oli taas aikamoista lomailua. 

1. Yövyin Tallinnassa ollessani entisen kämppikseni Sallan todella hienossa vanhaan tiilimakasiiniin kunnostetussa asunnossa. Ihastelin heti ensimmäisenä kaunista näkymää Olevistenkirkolle. 

2. Viikonlopun aikana tuli syötyä hyvin. Tämä ihana tofu-kvinoa annos tuotiin eteeni Vegan restoran V:ssä, joka ei pettänyt toisellakaan kokeilu kerralla. 

3. Kaikki ystäväni eivät päässeet läksiäisjuhliini, mutta onneksi ehdin nähdä ainakin Kelliä erikseen sushilla. Tämä ihana tüdruk oli jopa ostanut minulle läksiäslahjaksi reisipäevikin eli matkapäiväkirjan. 

4. Alunperin tarkoituksemme oli Anninan ja hänen kavereidensa kanssa viettää tämä ilta Patarein vankilassa pidettävässä elektronisenmusiikin festivaalilla. Tämä tapahtuma siirrettiinkin lyhyellä varoitusajalla Pärnuun, joten suunnitelmamme saivat muuttua. Lähdimme kerrankin kokeilemaan baareja vanhankaupungin ulkopuolella. Telliskivessä sijaitseva viinibaari Pudel oli todella viihtyisä, varsinkin terassilla kynttilänvalossa. 




1. Takaisin Suomessa ja ravintolassa syöminen jäänyt päälle. Kawa-kahvilan lounassalaattien hinnat ovat mielestäni kuitenkin kohdillaan ja raaka-aineet hyviä. Töllistelin ikkunasta Temppeliaukionkirkkoon suuntaavia turistilaumoja ja raapustelin ensimmäistä merkintää matkapäiväkirjaani. 

2. Mietin toukokuussa, että olisi ehkä aika ostaa uudet bikinit. Eipä siihen  sitten muuta tarvittu kuin kolme kuukautta miettimisaikaa, hometta vanhoissa bikineissä ja viikkojen kiertelyä uima-asu-osastoilla. Tiedän, olen todella impulsiivinen shoppaaja... Laukku ja lasit ovat puolestaan (ikuisessa) lainassa vanhemmiltani.

3. Kävin pitkästä aikaa hammaslääkärissä ja kiitin sähköhammasharjaani kaikista kehuista. Silti hampaani joutuivat tehopuhdistukseen, ja värjäymät ja hammaskivet saivat kyytiä. Siinä hammaslääkärin penkissä istuessani ja ikeniäni raavittaessa tulin miettineeksi myös, mikseivät potilaat saisi valita radiokanavaa tai jopa kytkeä omaa soitintaan kaiuttimiin. Suomi-iskelmä ei oikeastaan vähentänyt tuskaani, pikemminkin päinvastoin. Suuni ja korvani kestivät kuitenkin käsittelyn, ja jälleen kelpaa hymyillä!


tiistai 12. elokuuta 2014

Keveitä kesäkirjoja


Olen ahminut kirjoja vähän reippaammin kiitos kesän joutenolon ja keveiden kesäkirjojen. En siis ole syventynyt klassikoiden tai edes modernien klassikoiden syvällisiin maailmoihin, vaan lukenut romansseista ja etsivistä. 




The Fault in Our Stars - John Green

Tämä kirja on noussut aikamoiseen suosioon, ja elokuvakin siitä on jo saatu aikaiseksi. Oli minunkin se sitten luettava löydettyäni sen mökiltämme lojumasta. Olin aluksi hieman epäilevä, miten kirja minuun purisi. Välillä nimittäin nämä imelät nyyhkytarinat ärsyttävät ja tuntuvat lukijan kykyjä aliarvioivilta. Oli tässäkin kirjassa hetkensä, kun huomasin liian selvästi kirjailijan ohjailevan lukijan kyynelkanavoiden toimintaa. Pidin kirjasta silti, sillä kertomus oli todella kaunis ja loppujen lopuksi aika omaperäinen. Lukukokemus oli todella miellyttävä ja myönnän kyllä nyyhkineeni viimeisillä sivuilla. 





Mma Ramotswe tutkii - Alexander McCall Smith


Nämä kirjat kuuluvat kesälukemisiini joka vuosi. Kirjoissa on niin ihanan myönteinen elämänfilosofia ja ne kuvaavat niin erilaista elämänrytmiä, etten voi muuta kuin hurmaantua. Mma Ramotswen Naisten etsivätoimisto no. 1 ei selvitä mitään suuria rikoksia, vaan ihmisten lähes arkisia murheita lempein keinoin. Olen todella kiinnostunut Afrikasta ja sen maiden kulttuurista, ja kiitos näiden kirjojen, nyt erityisesti Botswanasta. On mukava vaihteeksi lukea tästäkin maanosasta jotain iloista. Kun sukeltaa näiden elämäniloisten ihmisten elämään, alkaa melkein tuntua kuin olisi käynyt lomamatkalla Botswanassa. Kirjasarjan kirjat ovat tosin aika samankaltaisia keskenään, joten  niitä ei kovin monta jaksa lukea putkeen. 



maanantai 11. elokuuta 2014

H-hetki lähenee ja hyvästit alkaneet




Viime viikonloppuun mahtui sekä iloa, että surua. Kyseessä oli nimittäin viimeinen viikonloppuni Tallinnassa ennen vaihtoon lähtöä. Olen keskittynyt olemaan niin iloinen vaihdosta, että vasta nyt se todellisuus, että jätän jotain taakseni (ainakin hetkeksi) on iskenyt. 

Olen kuitenkin vaihdosta edelleen todella innoissani, ja aion nauttia siitä täysin rinnoin. Tiedän nimittäin, että puolivuotta ei lopulta ole kovin pitkä aika ja löydän itseni Tallinnan katuja vaeltamasta taas yllättävän pian. 

Ja ei kaipauskaan ole huono asia, sillä on hienoa tuntea niin upeita paikkoja ja ihmisiä joita kaivata. 


perjantai 8. elokuuta 2014

Sisä-Hatussa


En tiedä voiko kesäfiilikseen päästä paremmalla tavalla, kuin tarpomalla paljain varpain meren läpi saareen piknikille kera lapsuuden leikkikaverien. Tosin lapsuuden päivät tuntuvat olevan aika kaukana takana, kun vanhimmat meistä valmistuvat jo yliopistoista ja aloittavat sen oikean aikuisen elämän omistusasuntoineen ja vakitöineen. 

No onneksi siihen aikuisuuteen kuuluu sellaisia hyviä puolia, että pillimehun sijaan nautimme piknikillämme roseeviiniä. Eivätkä kotiintuloajatkaan rajoittaneet, kun porukan "pikkutytöt" päättivät jatkaa iltaa Mbarin jazz-konsertin ja elokuvan merkeissä. 































Sisä-Hattu-saaren maisemat ovat taas todistus siitä, että Helsinki on parhaimmillaan kesällä. Kuinka monessa kaupungissa pääsee keskustasta yhtä nopeasti näin kauniisiin saaristomaisemiin seuraamaan purjeveneiden ja kajakkien kulkua. 

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Ilolista


Välillä kannttaa pienenä harjoituksena miettiä niitä pieniä asioita, jotka tekevät iloiseksi. Viime aikoina olen ollut iloinen auringosta ja helteistä, punaisesta pyörästäni, jolla pääsen kätevästi niin uimarannalle, mukavalle terassille kuin taidemuseoonkin, Netflixsistä ja Frendien Chandlerin vitseistä sekä Baby Alpacan kappaleesta Sea of Dreams

Mutta palatkaamme iloisuuslistan kahteen ensimmäiseen kohtaan. 






































Vaikka haaveilenkin elämästä keskustassa, myönnän ettei nykyisessä sijainnissakaan ole kovasti valittamista. Onhan elämä nyt aika lokoisaa, kun voin hurauttaa uimarannalle vain muutamassa minuutissa. 

Jäisiä viinirypäleitä ja kevyttäkin kevyempi kesäkirja kassiin, jonka jälkeen nokka kohti merta ja aurinkoa. Päivästä, jonka voi aloittaa piknikillä ja pulikoinnilla rannalla, ei voi tulla huono.










Mutta ei elämä ole ollut pelkkää auringonpaistetta. Onneksi onni on ollut puolellani ja ainoan tielleni osuneen ukkosmyrskyn vietin sisätiloissa Emma-museossa modernia taidetta ihastellen. Mikäli ette muuten tienneet, niin kaimaani pääsee keskiviikkoisin klo 18-20 ilmaiseksi sisään. Oiva paikka vierailla, jos sade iskee tai helle alkaa ärsyttämään. 

Tällä hetkellä vaihtuvassa näyttelyssä on esillä etelä-afrikkalaisen taitelija William Kentridgen kaksi teosta. Kyseessä on lyhytfilmi ja varsin vangitseva installaatio, joten vierailuun kannattaa varata aikaa. Itse vietin museossa tunnin ja loput näyttelystä joduinkin lähes juoksemaan läpi, jotten myöhästyisi tapaamisesta ystävieni kanssa. 

Jep, jep. Aika hyvin siis menee. Nostaakseni tämän päivän iloisuus tasoa voisin vielä kuunnella tuon biisin pari kertaa ja katsoa pari jaksoa Frendejä.