perjantai 26. syyskuuta 2014

Pyöräseikkailu


Noin kaksiviikkoisena pyöränomistajana (tai siis vuokraajana) voin todeta, että rakastan Hollannin pyöräilykulttuuria. Kaikkialle pääsee nopeasti sujauttamalla punaista pyöräkaistaa pitkin. Jos pyöräkaistaa ei löydy, ovat pyöräilijät teiden valtijoita, joita muut väistävät. 

Viime lauantaina lähdimme ilman sen suurempaa suunnitelmaa ajelemaan ympäri Haagia ja eteemme osuikin kaikkea mukavaa. 







Kuten on varmaan tullut selväksi Lange Voorhoutilla tapahtuu aina jotain. Tällä kertaa puiston olivat vallaneet ruokarekat. Haistelimme melkein joka kojua, mutta lopulta päädyin ostamaan vain kookosveden, joka täyttikin vatsan aika tehokkaasti. Vähän kyllä harmitti etten kokeillut esimerkiksi noita espanjlaisia tapaksia.  

Matka kuitenkin jatkui edelleen ilman sen kummempia suunnitelmia kunnes päädyimme rannalle, jonne itse asiassa alunperin ajattelimmekin tulla. Eikun vain pyörä parkkiin ja mahdollisesti viimeisestä rantabaari päivästä nauttimaan. 



Pyöräni <3






Kotimatkalla pysähdyimme vielä tivolin kohdalla, vaikka jätinkin kieputtimet ja muut härvelit muille. Söpöjen ponien silittely oli paljon kiinnostavampaa. Säälin kyllä poloja moisen hullunmyllyn keskellä. 

Tapahtumat eivät tästä kaupungista todellakaan tunnu loppuvan. Ja, jos sellainen ihme tapahtuu pääsee junalla tai pyörällä nopsasti toiseen kaupunkiin, kuten vaikka Delftiin ja Rottterdamiin. Vielä ei ole tällaista ongelmaa tosin tullut, ja siksi Amsterdam retkemme numero kaksi, on siirtynyt jo useamman kerran. Mutta huomenna pääsemme vihdoin isommalla poppoolla Damia ihmettelemään. 

tiistai 23. syyskuuta 2014

Pari kuvaa


En tiedä kiinnostaako ketään muita nämä rakeiset kuvakoosteet, mutta itse tykkään käydä näitä kuvia läpi ja muistella kaikkia niitä pienempiäkin arkisia hetkiä. Tosin elämä alkaa muuttua täälläkin yhä arkisemmaksi, joten kuvia ei kerry enää aivan yhtä paljon. 





1. Päivän selfie... No pakkohan se oli ikuistaa, kun hiukset kerrankin täällä Hollannin kosteudessa jotenkin aloillaan ja naamavärkkikin ihan kivalla mallilla pitkän päivän jälkeen. 

2. Taas vaihteeksi Student Hotellilla hengailemassa kera viinipullon. Josko sitä tähän ikään mennessä olisi oppinut, että söpö etiketti ei ole yhtä kuin hyvä viini. Mutta kuka nyt voisi vastustaa pientä pingviiniä?

3. & 4. Grote Markt (lausutaan jotakuinkin kuin Grrrhhoteh Marrkthhh) on baarien ympäröimä aukio, jonka terasilla viihdyin näiden ihanien liilojen ihmisten kanssa. 






1. & 2. Historia kierros Haagin keskustassa vei meidät historia museoon ja vanhaan vankilaan. Ensimmäisessä kuulimme yksityiskohtia kaupungin historiasta ja jälkimmäisessä kauhutarinoita keskiaikaisista kidutusmenetelmistä. Aika karua meininkiä...

3. Perus liikenneruuhka Haagissa. Olin kyllä vähän yllättynyt, kun näin tämän menopelin kotikadullani. 

4. Perinteinen sunnuntain kävelyretki vaihtui pyöräretkeksi. Tutkailin Haagse Bos metsää vähän lisää pyörän satulasta ja onnistuin eksymäänkin hieman. Hetken epäilin kulkeneeni liian kauas, kun ainoat elävät olennot ympärilläni olivat lehmiä ja hevosia, mutta nopeasti polkaisin taas takaisin keskustaan. 

Yli kuukauden olen jo Haagissa asunut, ja aika hyvin tänne on kyllä kotiuduttu. Mutta seikkailut jatkukoon! 


keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Rotterdam osa 2: Mahtava matkaseura





Jos Rotterdam oli hurmaava, niin oli kyllä myös matkaseura. Ihanassa tyttöporukassamme 20 minuutin junamatka hujahti nopeasti. Vietettyämme koko päivän  yhdessä tunnemme toisemme taas vähän paremmin. 

Päivä alkoi tyttömäiseen tapaan shoppailulla ja omenakakuilla kahvilassa. Omenakakku maistui ihanan syksyiseltä, vaikka aurinko paahtoikin kesäisesti terassilla. Kuinka ihanaa, että syyskuussakin voi olla vielä näin tuskaisen kuuma. Vaikka kaipa sitä pitäisi olla huolissaan napajään sulamisesta...








Seurasimme kartan turistikierrosta hieman soveltaen ja meille mielenkiintoisimmat kohdat valitsien. Erasmus oppilaiden oli tietenkin käytävä moikkaamassa Erasmus Rotterdamilaista. Jätkä oli tosin vähän liian keskittynyt kirjaansa vaihtaakseen kuulumisia. Onneksi vierestä löytyi Rotterdamin tori, missä pääsimme kuolaamaan valtavia juustokiekkoja ja muita herkkuja. 


Tästä torin läheltä löytyivät myös ne kummallisimmat rakennukset, joten turistikuvien ottoon meni tietenkin rutkasti aikaa. Tilanne tosin vain paheni, kun pääsimme merellisimpiin maisemiin, sillä ryhmäkuvien lisäksi jokaisesta meistä piti ottaa vielä tusina yksittäiskuvaa. 








Meren saattoi tuntea myös tukassa tuivertavana tuulena ainakin Erasmus-siltaa ylittäessä. Elegantin ja aistikkaan otoksen ottaminen ei oikein onnistunut, kun tuulikone oli täysillä. Kylmä ei silti tullut ja pysähdyimmekin nauttimaan hetkeksi auringosta nurmikolle. 

Palasimme seesteisen museopuiston kautta vähän urbaanimpaan tunnelmaan. 









Olin ennen lähtöämme tsekannut Spotted by Localsin Rotterdam sivut, jossa mainittiin katufestivaali Witte de Withstraat kadulla. Sitä ennen vastaamme osui myös Happy Indrusty -festivaali Museopuistossa. Paljon siis näyttää riittävän tapahtumaa myös Rotterdamissa. 

Varsinainen meno oli silti Witte de Withstraatilla. Katu oli täynnä esityksiä ja performansseja, taidetta ja musiikkia sekä iloisia ihmisiä. Terassit olivat myös täynnä väkeä ja ruoan tuoksu muistutti kurnivista vatsoista. 

Koska kadun kaikki ravintolat olivat tupaten täynnä jatkoimme matkaa, kunnes vastaan osui Bagel Bakery & Burgers -ravintola jonka olin merkinnyt muistiin (Spotted by Localsista tietenkin). Nälkäiselle ainakin bagel-burgeri ja rosmariini-ranskikset maistuivat erinomaisesti.

Syötyämme aloimme olla jo niin väsähtäneitä, että suuntasimme kulkumme takaisin kohti rautatieasemaa. Päivä oli niin mahtava, etten malta odottaa Amsterdam matkaa, jonka teemme varmaan vielä isommalla porukalla. 


maanantai 15. syyskuuta 2014

Rotterdam osa 1 : Hassuja rakennuksia ja siltoja


Yhtenä ainoana päivänä Rotterdamissa onnistuin ottamaan niin paljon kuvia, että päätin jakaa ne kahteen postaukseen. Tämä kertoo jo paljon tästä kaupungista. Jos Amsterdamissa historia ja vanhat rakennukset dominoivat katukuvaa, on Rotterdam puolestaan sen vastakohta täynnä ultramodernia arkkitehtuuria. Haag sitten sijoittuu mielestäni vähän tähän välimaastoon. Syyhän tähän on se, että tärkeä satamakaupunkia pommitettiin rankasti toisessa maailmansodassa, tuhoten paljon vanhoja rakennuksia. No, onni onnettomuudessa, sillä nyt kaupunki on tunnettu kekseliäästä arkkitehtuuristaan.  

Ehkäpä siksi näitä kuviakin kertyi niin hurjasti, kun joka kadunkulma näytti erilaiselta. Jo päärautatieasema toivottaa matkaajat tervetulleiksi moderniin kaupunkiin lennokkaalla tyylillään. 








Ei historiaa tästäkään kaupungista puutu. Merellisyys ja vahva historia satamakaupunkina näkyy kaupungissa monella tavalla. Hassua, että meren läheisyyden voi tuntea niin paljon voimakkaammin Rotterdamissa kuin Haagissa, joka sijaitsee kuitenkin meren, eikä joen rannalla. Merellisyyshän ei ole minusta kaupungissa yhtään huono juttu, kuten voitte varmaan bloginkin nimestä päätellä. 

Joen ylittämiseenkiin tarvitaan vähän järeämpiä siltoja kuin kanaalien. Pilvenpiirtäjien ja riippusiltojen keskellä tuli melkein jopa fiilis, että olisimme siirtyneet Euroopasta Amerikkaan. 











Ihastuin kyllä kovasti Rotterdamin tunnelmaan. Olen jopa hieman yllättynyt, miten paljon pidin näin modernista kaupungista, sillä yleensä huokailen juuri kaiken vanhan ja antiikkisen perään. Onneksi sitäkin kaupungista löytyi esimerkiksi noiden hurmaavien vanhojen veneiden muodossa. Rotterdam ei myöskään pursunnut turisteja samalla tavalla kuin Amsterdam. 

Rotterdam saa minulta ehdottomasti positiivisen arvosanan. Hyvin erilainen se on Amsterdamiin ja Haagiin verrattuna, mikä on kyllä ihan piristävää, vaikka kanaaleja ja vanhoja taloja rakastankin. 


sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Pyörä- ja tuk-tuk -kyytejä


On taas aika muistella vähän mennyttä viikkoa, rakeisten kuvien välityksellä. Harmillisen harvoin jaksan järeää järkkäriä kantaa mukana. Tarvetta olisi jollekin kevyemmälle vaihtoehdolle, joka kuitenkin takaisi hyvän kuvanlaadun. Mutta näillä mennään.

Tapahtumia on niin paljon, että kaikkeen ei edes jaksa tai pysty osallistumaan. Enpä valita, sillä nautin aktiivisesta elämästä. Silti välillä on pakko pyhittää aikaa ihan vain rentoutumiselle ja opiskelulle. Joku roti pitää täälläkin olla!






1. Jee, vuokrasin pyörän! Hollantilaisten luomaa joukkopainetta oli vaikea vastustaa. Vaikka koulumatkani ovat kyllä lyhyitä, tuntuu pyörä olevan aika olennainen osa niin sanottua hollantikokemusta. Eikä kyllä kaduttanut, kun kurvailin uudella pyörälläni läpi pimenevän kaupungin. Toivon, että pyörä innostaa myös laajentamaan reviiriäni, sillä tällä hetkellä liikun enimmäkseen välillä koulu-keskusta. 

2. Näitä vohveleita myydään Hollannissa kaikkialla ja mäkkäristä saa jopa McFlurryn vohvelinmurusilla. Aluksi ajattelin, että karamellitäytteinen vohveli on aivan liian makea omaan suuhuni. Jotenkin kuitenkin onnistuin jäämään näihin koukkuun. Onneksi huomenna minulla on tapaaminen kuntosaliohjaajan kanssa...

3. Tällä kertaa en tullut Student Hotelliin juhlimaan, vaan viettämään rentouttavaa elokuvailtaa. Valitsemamme elokuva oli tosin sen verran huono, että pian sen toljottaminen vaihtui jutusteluun, englantilaisen teen nauttimiseen (maitoa teessä??) ja korttipeleihin. 






Pizza ja kuninkaanlinnan ei ehkä kuulosta kovin hyvältä yhdistelmältä, mutta se ei meitä estänyt viettämästä pizzakeskiviikkoa kuninkaanlinnan viereisessä puistossa. Valittelin aikaisemmin, ettei Haagissa oikein tunnu olevan kivoja puistoja, mutta pitää vähän ottaa pölinöitä takaisin. Pieni, mutta todella kaunis puisto hurmasi minut. 

Tuntuu, että tässä kaupungissa riittää vielä niin mahdottomasti tutkittavaa, mutta olen jämähtänyt käymään aina vain samoissa paikoissa ja kulkemaan samoja reittejä. Pitää vähän tsempata ja innostaa kavereitakin kokeilemaan uutta. 






1. Tallinnassa  välttelin Erasmus bileitä ja klubeja, mutta when in Rome... No ei, hauskaa on ollut. Sitä paitsi olen kuin pikkulapsi, joka innostuu kaikesta hölmöstä, kuten valotikuista ja hehku maalista. 

2 & 3. Haagissa onneksi liittää aktiviteettia myös kulttuurista ja politiikasta kiinnostuneille. Viime perjantaina YK:n demokratian päivän vastapainoksi järjestettiin Night of the Dictatorship. Kävimme World Press Photo -näyttelyssä, jonka jälkeen päädyimme ilmaisella tuk-tuk kyydillä interaktiiviseen teatteriin. Siitä siirryimme katsomaan tanskalaista dokumenttia koomikoista Pohjois Koreassa. 

The Red Chapel niminen dokumentti yrittää paljastaa Pohjois-Korean todellisuuden viemällä kaksi korealaista, mutta Tanskassa kasvanutta koomikkoa esiintymään Pohjois-Koreaan. Dokumentti onnistuu näyttämään katsojille palan maan todellisuudesta ollen samalla todella viihdyttävä.


Sellaista! Innolla odotan ensi viikkoa ja sen kaikkia seikkailuja!

perjantai 12. syyskuuta 2014

Kaikkea sitä näkee: rantapäivä syyskuussa





Lauma vaihto-oppilaita valtasi viime sunnuntaina Haagin Scheveningen rannan. Pitkä päivä rannalla alkoi täsmällisillä briteillä ja itä-eurooppalaisilla jo kello kahden aikaan. Italialaiset ja muut etelä-eurooppalaiset valuivat paikalle vähitellen päivän mittaan. Myöhästely anettiin nopeasti anteeksi, kun kasseista kaivettiin kilokaupalla pastaa. 

Pelasimme hurjat määrät rantapalloa, joka osoittautui maxihameessa hiukan haastavaksi. Taaksepäin juokseminen johti melkein poikkeuksetta hiekkakylpyyn. Vaikka, mitäs sitä selittelemään, sillä eipä rantalenttis nyt muutenkaan taida olla lajini. Sen jälkeen, kun on saanut pallosta osumaa kolme kertaa ja kerran jopa kasvoihin, on ihan hyvä vain olla vähän tervettä pelkoa lentäviä esineitä kohtaan. Olisipa vaan kiva nähdä tässä pelissä loistaneet aussit ja italialaiset luistimet tai sukset jalassa...

Erittäin terveellinen ja urheillullien  päivä siis. Tai ehkei nyt täysin sittenkään...







Italialaiset toivat tosiaan kiloittain pastaa ja britit tyhjensivät Marks & Spencerin piknikkiämme varten. Itse en lähtenyt karjalanpiirakoita metsästämään, joten Suomea edustivat tällä kertaa sipsit. Nälkä siis ei ehtinyt tulla, vaikka pompimmekin pallon perässä ja kävimme nilkkojamme kastelemassa viileässä vedessä. 

Suuri osa viihtyi rannalla aivan iltaan asti. Vaikka olikin sunnuntai, lähdimme vaeltamaan kohti klubia rannan päässä. Enpä olisi uskonut, että vielä tänä vuonna käppäilen varpaisillani hiekassa kohti rantaklubia. Itse viihdyin pippaloissa tosin vain hetken, sillä pitkä kotimatka ja aamuluennot kummittelivat mielessä. 







Tämä saattoikin sitten olla vuoden viimeinen rantapäivä, mutta ehdottomasti parhaita niistä. Kaunis ilma, hyvää ruokaa ja parasta seuraa. Löydän edelleen hiekanjyviä kengistäni ja laukustani, pieniä muistonjyviä kesästä. 

Ilmat ovat toki vielä olleet aika lämpöisiä, mutta aika usein sitä ainakin varuksi ottaa takin mukaan. Toisaalta eletäänhän sitä jo syyskuuta, joten eiköhän t-paita kelejen ole jo aikakin loppua. 


keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Kaupunki täynnä tapahtumaa



Haagissa tuntui viikonloppuna riittävän tapahtumaa joka kadunvarteen. Aivan kulman takana asunnostamme juhlittiin kiinalaista uuden kuun -juhlaa. Lange Voorhoutilla puolestaan tehtiin matka maailman ympäri lähetystö-festivaalilla.



'



Ihastuttavien lyhtyjen lisäksi tunnelmaa loivat kiinalainen musiikki ja esitykset. Oiva tilaisuus myös kaikenlaisille kaupustelijoille myydä erilaista kiinalaista ja myös täysin aiheeseen liittymätöntä roinaa. En kuitenkaan ostanut lyhtyä tai lohikäärmettä huonettani koristamaan, vaan haksahdin vain kevätkääryleisiin. Enempää ei sitten kannttanut syödäkkään, sillä ruokamatka jatkui Embassy-festivaalilla. 









Kojut olivat ympärimaailmaa ja halusin kokeilla kaikkea. Hinnat ruoille vaan olivat sen verran suolaiset, että lopulta päädyimme ostamaan van pakistanilaista ruokaa. Vaikka olimmekin ensisijaisesti ihmettelemässä maailman eri kulttuureja, olimme silti kämppisteni kanssa hieman pettyneitä, kun emme löytäneet Suomea, Romaniaa tai Amerikkaa festivaalilta. Uudet makukokemukset ovat kyllä kivoja, mutta karjalanpiirakat tai ruisleipä olisivat kyllä tehneet minut hyvin onnelliseksi. 

Viikonlopun häslingit eivät loppuneet siihen, mutta itse olin sen verran puhki, että jätin muut menot välistä. Vaikka vähän, ehkä harmittaa etten lähtenyt museoyöhön mukaan. Mutta kyllä kaikkea tapahtumaa tuntuu riittävän muinakin viikonloppuina.