maanantai 24. marraskuuta 2014

Ilta Leidenissa


Hollannin pikkukaupunkeihin tutustuminen sen kuin jatkuu. Tällä kertaa matka kävi noin 15 minuutin junamatkan päähän Leideniin kera hollantilaisten opiskelijoiden, joiden tehtävänä oli tutustuttaa meidät hollantilaiseen arkkitehtuuriin. 

Valitettavasti saapuessamme Leideniin aurinko oli jo tipotiessään. Kameran muistikorttikin oli jäänyt (taas) kotiin, joten sain napattua kuvia vain kännykällä. Mutta eiköhän näistäkin kuvista välity Leidenin tunnelmaa. 









Leiden on Utrechtin tapaan todella tyypillinen hollantilainen kaupunki kauniinen kanaaleineen ja kapeine taloineen. Muutama kliseinen, mutta suloinen tuulimyllykin kaupungista löytyy. Yllätyksekseni Leidenin perjantai-ilta vaikutti aika hiljaiselta. Hollannin vanhimman yliopiston kaupungissa on kuulema arki-iltaisin kuitenkin vähän enemmän opiskelijaelämää.

Itse yliopistorakennus oli vaikuttava. Pieni kateus iski kohtaan niitä opiskelijoita, jotka opintonsa suorittavat tässä historiallisessa rakennuksessa. Tosin Leidenissa asuva opiskelija totesi, ettei hän normaalisti kiinnitä huomiota siihen, miten kaunis tämä kaupunki on. Kaipa kaikkeen sitten tottuu, ja kanaaleista ja tuulimyllyistäkin tulee arkipäiväisiä.  

Vaikka kylmä tuuli puski takkiemme läpi, jaksoimme kiertää ympäri valoin koristeltua kaupunkia huokaillen ihastuksesta vähän väliä. Täällä todella osataan panostaa jouluvalaistukseen, mikä onkin lempiasioitani tänä pimeänä ja kylmänä vuodenaikana. Vaikka olimme toki kaikki aika innokkaita, kun vihdoin matkan päätteeksi suuntasimme sisätiloihin lämmintä juotavaa nauttimaan. 

torstai 20. marraskuuta 2014

Utrecht





Viime sunnuntaina teimme päiväretken sateiseen, mutta kauniiseen Utrechtiin. Olin kuullut tästä kaupungista hyvää aikaisemmin, mutta silti en ollut asettanut kaupungille mitään erikoisempia odotuksia. Ehkä tästä johtuen ihastuin  todella tähän suloiseen pikkukaupunkiin. 










Sään puolesta emme ehkä vierailleet kaupungissa parhaaseen aikaan, mutta tähänhän on jo totuttu. Sen sijaan yllätyimme, kun meneillään olikin St. Nicholaksen päivä, eli "joulupukki" apureineen seilasi pitkin kanaaleja. Paraati kulki ensin läpi kanaalien siirtyen sitten kadulle ja lopulta tuomiokirkon aukiolle. Kadut olivat täynnä iloisia lapsiperheitä ja tunnelma oli korkealla. 

Tosin hieman omaa nauttimistani latisti, se että tiesin pukin apurin "Black Peten" ympärillä pyörineestä rasismikohusta. Mielestäni perinteitäkin voisi muokata vastaamaan nykypäivän yhteiskuntaa. Mutta ei tämä kulkue minua henkilökohtaisesti loukannut, ja oli hauskaa sattua vierailemaan Utrechtissa juuri tänä päivänä. 









Utrecht on suloinen lähes stereotyyppinen hollantilainen kaupunki kompaktissa koossa. Se ei ole täynnä turisteja, kuten Amsterdam, mutta on kanaaliensa ja talojensa puolesta yhtä hurmaava. Katuja vaellessamme vastaan tuli myös paljon second hand-kauppoja, joihin en ainakaan Haagissa ole yhtä paljon törmännyt. Sen lisäksi historiallinen keskusta, tuomikirkko ja kauniit puutarhat loivat aivan oman tunnelmansa.








Lopetimme retken nappaamalla junanaseman viereisestä kojusta sokerivohvelit mukaan päättäen päivän aika täydellisiin merkkeihin. Kuten jo ylistinkin, niin Utrecht on nousi lempikaupungikseni Hollannissa. Katselin jo vähän yliopiston kirjastoakin sillä silmällä, josko siellä olisi mukava gradua kirjoitella. 

maanantai 17. marraskuuta 2014

Kaveri kylässä



Vaikka nautin elämästäni vaihdossa täysin rinnoin, välillä iskee ikävä Suomeen ja Viroon. Varsinkin teleportterille olisi tarvetta stalkatessani Facebookista ja Anninan blogista, mitä kaikkea kivaa Tallinnassa kaverit puuhaavat. 

Oli siis ihanaa saada Annina luokseni muutamaksi päiväksi vierailulle. Parissa päivässä pölötimme läpi kaikki kuulumiset, tutkailimme Haagia ja esittelin vähän täkäläistä elämääni. 






Minullekkin oli mielenkiintoista vaellella ympäri katuja ja ihmetellä kaikkea vastaantulevaa, sillä normaalisti olen juuttunut kulkemaan aina niitä samoja arkireittejä. Sain myös vieraai seurassa leikkiä rauhassa turistia ja napata muutamia uusia kuvia Haagista. 

Anninan innoittamana kävimme myös kiertämässä paikallista modernintaiteen museota Gemeenteniä, jossa oli parhaillaan esillä kattava Mark Rotkhon näyttely. Oma suosikkini oli kuitenkin Damien Hirstin Memento Mori pääkallo.  Myös pysyvä näyttely oli suuri ja tarjosi paljon hyviä töitä ihmeteltäväksi. Seuraavaksi voisin vaikka tehdä kulttuurimatkan Rotterdamin museoihin. 









Mikään ei ole parempi idea kuin tutustuttaa mahtavia ihmisiä toisiinsa. Siksipä halusin Anninan tapaavan ystäviäni Haagissa ja toisinpäin. Kävimme siis pienellä porukalla illallisella erinomaisessa meksikolaisessa Popocatepetlissä. Ravintoloissa syöminen on tällä suunnilleen Suomen hintatasoa, joten näitä tilaisuuksia osaa todella arvostaa. 

Jutellessamme kaikesta Tallinnaan liittyvästä, aloin hieman odottaa sinne paluuta. Toisaalta taas ahdistaa uhkaavasti lähestyvä tammikuu ja vaihtolukuvuoden loppu. Aika ristiriitaista, mutta parempi ehkä näin, kuin että joko elämä täällä tai Tallinnassa pännisi. Ja fiiliksistä riippuen aikakäsitykseenkin voi vaikuttaa. Saadessani selkäkipuja huonosti jousitetusta asuntolapatjasta, ajattelen aikaa olevan enää vähän jäljellä, kun taas naureskellessani kaverien kanssa oudoille sisäpiirivitseillemme, ajattelen, että meillä on vielä paljon aikaa yhdessä.

lauantai 15. marraskuuta 2014

Kuvamuistoja


Kokeet ja esseet on selätetty, uusi jakso alkanut ja kaverit palanneet euroreissuiltaan takaisin Haagiin. Elämä on siis taas normalisoitunut. Ja huomasinpa, että aika paljon kuvia on jäänyt kännykän kätköihin lojumaan.




1. & 2. Juhlimme ystävämme synttäreitä isosti, vaikka kakku olikin aika vaatimaton. Mutta sen minkä itse kakku menetti koossa, korvattiin kasalla vaahtokarkkeja ja suurella kynttilällä. 

3. Jos, ette siis vielä edellisestä postauksesta osanneet päätellä, niin tälläydyin halloweenina herttakuningattareksi. En sitten tiedä oliko tyylini vähän liian "söpö" moiselle kauloja katkovalle tiukkapipolle. 

4. Olen kuunnellut virolaisen Odd Hugon musiikkia jo pidempään, mutta jostain syystä en koskaan Tallinnassa päässyt keikalle asti. Kun eesti poisid sitten tulivatkin Haagiin esiintymän, oli minun pakko lähteä katsomaan. Ja hyvä, että menin, sillä uskomattoman taidokkaita muusikoitahan he olivat. Suosittelen tutustumaan, vaikka tähän (klik klik) kappaleeseen. 




1. & 2. Hyvää ruokaa ja viiniä vanhempien seurassa. Söin niin paljon tämän viikonlopun aikana, että kumma jos ei muutama kilo tullut lisää. Oli ihanaa nähdä vanhempia ja esitellä heille nykyistä kaupunkiani. 

3. No se kuuluisa neiti ja korvakoru. Kuten useimmat kuuluisat työt, oli tämäkin yllättävän pieni.

4. Suomi tuliaisia! Olen monenlaisia suklaita maistellut, mutta ei ole kyllä Fazerin voittanutta (paitsi ehkä Laiman granaattiomenansiemen-suklaa. Nam!). Ruisleipäkin katosi kovalla vauhdilla suuhun, elettyäni muutaman kuukauden pakallisella pullaleivällä. 





1. Matkalla bussiasemalle hoksasin tämän hauskan yksityiskohdan. Pitäisi oikeasti katsella kävellessään enemmän ympärilleen.  Ehkä ei aina tarvitse pinkoa paikasta toiseen tuhatta ja sataa. 

2. & 3. Selfieitä Berliinissä perus turistikohteissa. 

4. Jääkaappimme ovi muuttui romanian ja suomen alkeiskurssiksi. 



tiistai 11. marraskuuta 2014

Halloween hulinat




En joka vuosi tule viettäneeksi Halloweenia, mutta Hollannissa tämä vaikuttaa olevan ainakin vähän isompi ja yleisempi juhla kuin Suomessa tai Virossa. Ja kun hyvän ystäväni ja kämppikseni synttärit saattuivat olemaan vielä samaan aikaan, päätimme vetää naamiaisasut niskaan, ja lähteä lokakuiseen yöhön juhlimaan.





Asun valinta oli hieman vaativa, sillä en kumma kyllä monta naamiaisasua mukanani Hollantiin tuonut. No sain kuitenkin raavittua jotain kasaan, ja toivottavasti asuni on jopa tunnistettava. Tyylikkäin oli kuitenkin itse synttärisankari Black Swan -asussaan.




Halloween saisi olla isompi juttu Suomessakin, ihan vain siitä syystä, että aikuisetkin saisivat välillä pukeutua hassusti. Ja erityisesti saadakseni tekosyyn käyttää erilaisia päähineitä. (Rakastan hattuja!) Toisaalta, jos muistelen esimerkiksi viime vuoden cowboy-bileitä ja omia seilori-synttäreitäni, en voi oikein valittaa naamiaisten puutteesta... 

torstai 6. marraskuuta 2014

Harmaa ja värikäs Berliini


Berliini on hämmentävä kaupunki. Se on samaan aikaan niin harmaa ja niin värikäs, historiallinen ja moderni, teollinen ja vehreä. 

Kaupunki on niin suuren hypen kohteena, että odotukseni olivat ehkä liian korkealla. En silti pettynyt, sillä nähtävää ja kuvattavaa löytyi niin paljon. Nautin suunnattomasti vaellessani pitkin Berliinin katuja kamerani kanssa. 

















'

Toinen Berliinissä juuri vieraillut tuttuni sanoi sen olleen vähän liian DDR:ää hänen makuunsa, kun taas minua kaupungin historia juuri kiinnostaa. Mutta ymmärrän kyllä, etteivät harmaat rakennukset harmaassa säässä välttämättä herätä kaikissa ihastusta. Minusta Berliini on ehdottomasti mielenkiintoinen kaupunki, ja haluan palata sinne vielä uudemman kerran. Kolmessa päivässä nimittäin näki tästä suuresta kaupungista vain pienen silmäyksen.